Ja paskat. Siinä lyhyesti mielipiteeni tästä kaikesta. Ja ei, en vastusta ruokaa tai syömistä, enkä varsinkaan liikkumista. Peräänkuulutan kohtuutta, koska jos ja kun ruokamme on riittävän ravitsevaa, emme tarvitse loputonta hikipiiskajumppaa ollaksemme hoikkia ja erittäin terveitä. Ihmistä ei ole luotu istumaan tai makaamaan, se on aivan totta, mutta ei sitä ole luotu myöskään juoksemaan päiväkaupalla putkeen – ei ainakaan näin ravinneköyhällä ruualla.

Mutta mitä olen lopulta oppinut syötyäni nyt viisi kuukautta aitoa ruokaa? Kuuntelemaan kehoa ja ymmärtämään sitä paremmin. En todellakaan täydellisesti, mutta silti. Ennen tiesin alkoholista sen verran, että siitä seuraa heikko olo seuraavana päivänä, mutta vointi ei ollut muutenkaan hääppöinen, joten mitä väliä.

Nyt tiedän jo etukäteen, mitä vaikutuksia alkoholi tulee tekemään keholleni, alkaen ruuansulatuksesta aina aivoihin ja sitä kautta nukkumiseen ja kaikkeen muuhun. Kovin hyvää se ei tee.

Olen tilassa, jossa en himoitse mitään ruoka-ainetta erityisesti, eikä mieleni tee mitään välipaloja, snacksejä tai mitään vastaavaa. Olo on tyyni, ravittu ja hyvä, näläntunne tulee sellaisena “voisi tässä hyvinkin syödä” – tyyppisenä, eikä kiljuvana “voisin syödä hevosen”. Rasva, suola ja makea maistuvat hyviltä, mutta eivät niiden teennäiset versiot, kuten kasviöljyyn tehty mikä vain ruoka, tai prosessoitu sokeri. Sokeri todellakin tekee riippuvaiseksi, sen tajuaa vasta päästyään siitä eroon. Kahdeksan tuntia voi olla aamupalan jälkeen hyvinkin syömättä, ilman että tulee mikään kiljuva näläntunne välissä. Eikä kyse ole ateriarytmityksestä.

Käsittely tappaa maidosta kaiken hyödyllisen ja ravitsevan, hiiva ja sokeri ovat leivässä myrkkyä, hedelmät ovat teknisesti sokeriksi jalostettuja, leikkeleet täynnä lisäaineita ja tehotuotettua, ravinneköyhää eläinrääkkäystä (jos tietää edes tehofarmin alkuperän), leivokset täynnä sokeria, prosessoitua viljaa ja karmeaa kasviöljyn (yleensä rypsi) pilaamaa höttöä, sekä irtokarkit ovat..hmm..ADHD ja diabetes samassa pussissa. Eli mitä iloa niistä on?

Mutta eikö nautitut kalorit ratkaise ja niiden kulutus? Ei se ihan niin yksinkertaista ole. Sokeri muuttaa ihmisen hormoneja. Siksi se tekee erittäin pahaa vahinkoa, varsinkin kun yleiset ruokasuositukset ovat lähinnä pelkkää sokeriksi muuntuvaa ruokaa. Hiilihydraatti tietenkin, mutta jopa proteiini saa haiman tuottamaan insuliinia, mutta esim. terveellinen eläinrasva ei tätä tee. Eli keho joutuu vähemmin hommiin, eikä haima rasitu. Tähän kun vielä lisätään esim. luonnonlaiduntavan naudanrasvan kaikki ravinne ja rasvaliukoiset vitamiinit, niin kyllä tulee hyvä ja iloinen olo. Ravitseva ruoka tekee iloiseksi, ja mikä tekisi paremmalle tuulelle kuin vaikka kunnon pekoni aamulla? Sokeriviili? Ei, ei todellakaan. HUOM! Tästä aiheesta kannattaa lukea sellainen kirja kuin “Hormonidieetti” (Kaisa Jaakkola). Kirjassa muuten selviää, miksi rasvattomat maitotuotteet ovat jopa vaarallisia.

Karppaus muutti ihmisten ruokatottumuksia suosimaan enemmän lihaa. Se ei ole paras asia sekään, koska liha sulaa huonosti elimistössä. Enemmän tulisi hyödyntää kaikki ravinto eläimestä, siksi toistelen jatkuvasti tätä luuliemen ja rasvan merkitystä. Rasvassa, sisäelimissä ja luissa on kaikki eläimen ravinto. Rasvaa sanotaan “vararavinnoksi”, miksi ihmeessä se nyt olisi niin paha asia?! Siksi toiseksi, ruuaksi riittää jo pelkkä luuliemi toisinaan, niin ravitsevaa ja täyttävää se on. Jos samaa yrittäisi vaikka lihaliemikuutiosta, niin ei todellakaan. Maksaa on suorastaan palvottu aikoinaan.

Meille väitetään koko ajan, että saamme ravintosuositusten mukaisesta ruuasta kaiken, ja siksi ravintolisiä ym. tulisi syödä vain tarvittaessa. Onko todella näin? Jos puretaan osiin vaikka tyyppillinen työpaikkaruokalan lounas:

Perunaa 2-3 kpl, vehnäjauhoon suurustettu lihakastike, salaatti, tomaatti, kurkku ja rypsiöljyyn tehty salaatinkastike. 2-3 palaa ruisleipää, rasvatonta maitoa. Kuulostaako tutulta? Eikös tässä ole kaikki ns. terveellinen samalla lautasella, varsinkin jos vielä laittaa margariiniä leivälle?

Okei, ensinnäkin peruna, salaatti, tomaatti ja kurkku ovat tehokasvatettuja tuotteita kuka ties mistä, joten niissä on murto-osa siitä ravinnosta, mitä missään luonnonkasvissa. Lähinnä pelkkää vettä, josta siitäkään ei kukaan takaa, mistä  vesi on peräisin. Ravinneköyhyys on jopa sitä luokkaa, että ravintoarvojen perusteella tomaatin ja tomaatin tulisi olla eri nimisiä.

Liha on myös jostain yleensä ulkomaiselta tehofarmilta, jossa eläimet eivät paljon päivänvaloa näe, sekä ne syötetään soijalla ja maissilla, jotka yleensä ovat vielä sitä pahinta myrkkyä, eli geenimanipuloitua. Joten tässä eläimessä ei ole käytännössä mitään ravinnetta sisäelimissä, luissa kuin rasvassakaan, saati lihassa, paitsi ehkä geenimuunnellun maissin ja soijan myrkyt, jotka tuskin mielletään ravinteeksi.

Margariini ja rypsiöljy (jota myös lihakastike sisältää) ovat taas ihmisille useimpien kotimaisten ja ulkomaisten asiantuntijoiden, lääkäreiden ja ravitsemusihmisten mielestä ihmiselle soveltumatonta roskaa. Kannatan. Rypsiöljy ei tee iloiseksi, naudanrasva tekee. (viitteitä rypsiöljyn vaarallisuuten en enää jaksa edes laittaa, lukekaa aiemmista postauksista)

Leipä on prosessoitua viljaa, joten on ihan sama mitä lajiketta se on. Lisäksi se on kohotettu teollisella hiivalla, joten se ylläpitää kehossamme hiivatulehdusta sekä aiheuttaa ruuansulatukselle ongelmia. Usein sisältää myös sokeria, joka onkin jo vanha tuttumme.

Eli mitä lopulta söit? Lautasellisen + salaattilautasellisen jotain, joka ei tasan ravitse, pidä nälkää tai tee muuta kuin sairaaksi pidemmän päälle. Lounas kello 11 (n. 3 -4 tuntia aamupalasta), ja eikös jo kahvitunnilla kello 14 ala vähän pullahammasta kolottamaan. Parit keksit kahvin/teen kanssa, ehkä leivos ja eikös jollain ollut synttärit viime vuonna, joten otetaan vielä jäätelöt päälle. Mutta sehän ei haittaa, pieni herkuttelu sallitaan kun on se mega-super-piiskajuoksujumppa illalla.

Illalla vielä puuroa ja pari leipäpalaa hedelmän kanssa, kun tuli niin liikuttua ja tarvitsee ravitsevaa kuitua. Jalkoja kramppaa ja maha vaan ei meinaa toimia, mutta kyllähän liikuntaa pitää harrastaa ja rasvaa välttää. Aivan. Magnesiumia kuluu kuntoillessa, sekä liika kalsium (älyttömän maidonjuonnin seurauksena) myös heikentää magnesium – tasapainoa. Siksi tulee kramppeja, sekä todennäköisesti myös se sydänkohtaus joku päivä, sillä magnesiumin puute on yhdistetty mm. sydänsairauksiin. Pillereistä ei paljon ole aina apua, koska ei ole mitään selvyyttä siitä, että synteettinen vitamiini tai muu ravintolisä edes imeytyisi ihmiseen.

Siksipä: Vihreitä kasviksia, siemeniä ja jyviä, naudan luuydinlientä ja kalasta keitettyä lientä, niin saat magnesiumia ruuasta suoraan. Kurpitsan siemenet ovat erinomaisia, kuorimattomina mieluummin. Liota yön yli ja nauti. Tätä keho tarvitsee ennemmin kuin pullaa tai pilleriä.

Tässä muuten lopuksi maukas ruoka, viipaloi munakoisoa ja paista naudanrasvassa (ehkä pekonin kanssakin hyvin menee). Lisää punasipuliviipaleita pannulle, paistele kunnes ne pehmenevät ja lopuksi silputtua valkosipulia ja sellerin lehtiä. Koristele itse tehdyllä tuorejuustolla. Loistava alkupala!

naudanrasvassa paistettu munakoiso.

Teemu

Tässä ohje maukkaaseen italialaiseen klassikkoon uudella säväyksellä. Parasta tässä ruuassa, tietenkin, on uskomattoman maukas potkakiekkojen luuydin, joka paitsi antaa makua, niin myös saostaa padan.

Osso Buco T-BBQ kastikkeella

2 isoa / 3 pienempää naudan potkakiekkoa luomunaudasta (voi olla muunkin eläimen potkakiekko)

lardia tai talia paistoon / muutama viipale pekonia

mustapippuria

haudutukseen:

oliiviöljyä (hyvälaatuista)

2 tlk kuorittuja luumutomaatteja (luomu)

1 varsi luomuselleriä  (lehdet talteen!)

2 – 3 sipulia

1 porkkana (luomu)

mustapippuria

pieni kourallinen tuoreita basilikan ja sellerin lehtiä (luomu)

1 prk T*Mun kastiketta (1,5dl)

1 dl vahvaa luuydinlientä (hätätapauksessa huuhtele desillä vettä potkakiekkojen paistinpannu viinin kanssa)

1,5 dl punaviiniä

lopuksi:

suolaa (meri – ruusuola tms.)

loput basilikan lehdistä

tuoretta persiljaa

3 – 4 kynttä valkosipulia

Nosta potkakiekot valmiiksi huoneenlämpöön hyvissä ajoin. Kuori porkkana ja paloittele se karkeasti yhdessä pestyn sellerinvarren kanssa. Kuori ja viipaloi ohuesti sipulit.

Lämmitä paistinpannulla rasvaa ja paista molemmin puolin kiekkoihin väri pintaan. Mausta ripauksella mustapippuria. Nosta pannu syrjään ja laita levylle iso kattila.

Lämmitä kattilassa oliiviöljyä reilusti ja lisää sipuli kattilaan. Anna kuullottua keskilämmöllä (ruskistamatta) muutamia minuutteja. Lisää muut kasvikset, sekä tomaatit.

Nosta pannulta potkakiekot mukaan kattilaan, sekä lisää pannulle punaviini jotta saat pannulta maut talteen. Kaada liemi kattilaan.

Lisää kattilaan kaikki haudutukseen tulevat aineet. Pippuria voit lisätä myöhemmin, laita sitä lusikallinen.

Anna hautua kaksi tuntia kannen alla pienellä lämmöllä. Mikäli pata tuntuu liian nestemäiseltä, anna hautua n. tunti ilman kantta kevyesti poreillen. Yhteensä haudusaika on n. kolme tuntia. Jos haluat sileän kastikkeen, niin nosta esim. tunnin haudutuksen jälkeen potkat hetkeksi pois ja surauta sauvasekoittimella tasaiseksi muut.

Kun pata on valmista, niin lisää sinne maun mukaan silputtua valkosipulia, sekä yrttejä. Mausta suolalla ja pippurilla ja maista maku.

Jos haluat tarjota ruuan esim. spagetin kera, niin keitä spagetti kypsäksi, siivilöi ja lisää kattilaan kastiketta Osso bucosta. Nosta spagetti takaisin kattilaan.

Sekoita kunnolla, annostele lautaselle ja nosta päälle potkalihaa ja kastiketta. Lisää pecorinoa tai parmesania tarpeen mukaan. Kiekoista kannattaa kaivaa luuydin pois esim. lusikalla ja sekoittaa kastikkeeseen, mikäli et halua syödä sitä sellaisenaan.

osso buco spagetilla

Oikein hyvää viikonloppua!

Teemu

Olen mukana täällä Jyväskylässä Vappumarkkinoilla 30.4 – 1.5, kävelykadulla on pöytä, joka ehkä on vaatimaton, mutta sisältö täyttä tavaraa!

Tervetuloa käymään, maistelemaan ja nappaamaan purkkia mukaan grillaukseen ja ruuanlaittoon!

Tässä vapuksi mainio ohje:

T*Mun Kastike marinoidut pekonit

paketti pekonia (TÄÄLTÄ parasta pekonia)

3-4 rkl T*Mun kastiketta, tai saunakastiketta

Levitä pekonit siivuiksi esim. leikkuulaudalle. Sivele päälle vaikka pullasudilla kastiketta. Anna maustua n. 15 min, ja paista joko leivinpaperin päällä uunissa +200 asteessa n. 15-20 min., tai grillaa nopeasti grillissä alumiinivuuassa. (kastike palaa paljaalla grillipinnalla, joten jos haluat pinnan käräyttää pekonille, niin tee se nopeasti pihdeillä pekonia pitäen sen jälkeen, kun olet ensin kypsentänyt pekonit vuuassa/foliossa). Lisää lopuksi vielä kastiketta ennen tarjoilua, jos tarpeen.

Teemu

Valtaosa ihmisistä eivät tunnu välittävän tai tekevän mitään asioille, jotka ovat selkeästi väärin ja joihin puututaan kovalla kansalaisaktivismilla muissa maissa. Näitä asioita ovat mm. rasvasota, GMO-tuotteiden tuputtaminen ruokapöytiimme sekä luomu – ja lähiruuan puolesta taistelu. Jälkimmäinen taitaa olla enemmän tapetilla, mutta Monsanton (veijarifirma, jonka alle kuuluvat DDT, Agent Orange Vietnamin sodan aikaan (lukuisat johdannaiset ovat läsnä edelleen! Erilaiset kasvi – ja muut myrkyt, jotka ovat aiheuttaneet paljon sairauksia ihmisille) puuhista ei paljon keskustella täällä.

Katsokaas, Monsanto pääsi nyt virallisesti “Jumalan” asemaan USA:ssa, kun Obama allekirjoitti Monsanton suojelulain. Tämä tarkoittaa käytännössä, että Monsantoa ei voida syyttää MISTÄÄN. Samaan aikaan vaahdottiin maailman luonnollisemmasta asiasta, kuten sukupuolineutraali avioliittolaki. Julkisesti keskustellaan itsestäänselvyyksistä, vedotaan kirjoihin ja muihin outoihin kääröihin, kun samaan aikaan tehdään liian isosta yhtiöstä jumala. Repikää siitä. Saman suojan on saanut mm. lukuisia rokotteita valmistava lääkeyhtiö, heitä ei siis voida syyttää jokavuotisista, pakollisista rokotteista aiheutuvista sairauksista enää (pitääkö terve ihminen rokottaa todella joka vuosi?!). – Tästä asiasta muuten hyvää ajateltavaa, kun Suomessa vaihteeksi pimentoon jäi alkuvuodesta tälläinen rokoteskandaali, jossa afrikkalaisia naisia pakotettiin ottamaan ehkäisyrokote. Tämä vain esimerkki mediapimennostamme sekä ylisuurten toimijoiden loputtomasta vallasta.

Monsanto on saanut tai saamassa itselleen mm. jo USA:ssa patentin siemenviljaan, joten yksikään viljelijä ei voi laittaa siemenviljaa syrjään, vaan joutuu ostamaan sen. Patentti ruualle?! (tarkkaan en ole ehtinyt tätä seuraamaan, joten en tiedä miten asia on edistynyt) Kuulostaa tarpeeksi pelottavalta.

Saman yrityksen GMO, eli geenimanipuloidut tuotteet ovat kovasti esillä monissa maissa, mm. USA:ssa kansalaiset vaativat tuotteille edes merkintää pakkaukseen, että sisältääkö tuote GMO:ta vai ei. EU:n lainsäädäntö lobattiin niin, että jos tuote sisältää alle 0,9% GMO-tuotteita (eli viljaa tms.), niin tästä ei tarvitse erikseen merkintää. Koska EU:n mielestä ilmeisesti on niin “normaalia”, että GMO alkuperää sekoittuisi muuhun, esim. pelloilla tämä tuulten mukana levittäytyisi. KYSYMYS: Miksi ihmeessä euroopassa saa olla edes GMO-peltoja?! Varsinkin, kun GMO on liitetty hyvin vahvasti syöpään mm. ranskalaisissa ja venäläisissä tutkimuksissa.

Kokkina haluan tietää mitä tekemäni ruoka on, mistä se tulee, mistä se koostuu ja ennen kaikkea, mitä se tekee terveydelle. Siksi vastustan Monsanton myrkkyjä ja ihmettelen rasvakeskustelua ja ravintosuosituksia.

Kokkina tiedän, kuten kaikki muutkin, että juuri rasva tekee lihaan ja maitotuotteeseen maun. Siksi haluan tietää, että voiko se todella muka olla niin vaarallista. Tässä lisää tutkimuksia ja eläinrasvan puolesta puhujia.

Tutkimus, josta suomessa ei ole paljon mainittu:

Aiheuttaako “kova” rasva sydänsairauksia?

“Yhteenvedon aineistossa oli mukana lähes 350 000 henkilöä ja 23 vuoden seuranta-aika.” “tyydyttyneen rasvan käytöllä ei ole ollut minkäänlaista yhteyttä sydän- ja verisuonitautien kehittymiseen”. “sydän- ja verisuonitautien torjunnassa pitäisi ruokavalion osalta painottaa käsiteltyjen hiilihydraattien syönnin vähentämistä ja ylipainon ehkäisyä.”

Tässä kirjoitus ja alkuperäinen englanninkielinen lähde lopussa.

Valtion THL:n ja sydänliiton virallinen suositus on nykyään 6-9 annosta (palaa) leipää päivässä ja joka aterialla neljänneslautasellinen hiilihydraattia. Aikamoinen määrä, kun miettii ja vertaa yllä olevaan tutkimukseen.

Sydänliiton vielä 2009 julkaisemassa ohjeistuksessa sydänmerkin olivat lisäksi saaneet mm: “hedelmäpastillit, kermatoffee, lakritsipatukka, salmiakkipastillit, suklaakonvehdit, maissinaksut, popcorn, suolapähkinät, virvoitusjuomat, kinuskikastike, suklaakastike, hillo, jäätelöpikari, maitojäätelö, sorbettijäätelö, jäätelöpuikot, jäätelötuutit, erilaiset vanukkaat, täytekakku, munkki, pulla, korvapuusti, piparkakku, vohveli, joulutorttu, kääretorttu ja marjapiirakka.”

Nyt kävin tutkimassa sivuja, mutta vastaavia suosituksia tai merkkejä en löytänyt, eli ilmeisesti ne ovat poistuneet (toivottavasti). Mutta jos vielä 2009 suositeltiin oikein sydänmerkillä yllä olevia tuotteita, niin kysymys onkin, kuinka suureen vaaraan ns. “virallinen taho ihmiset lopulta laittaa?

Muita eläinrasvan puolestapuhujia ja kolesterolilääkkeiden vastustajia ovat mm. Lääkärit Antti Heikkilä, Mikko Sovijärvi, sekä “Parantavat rasvat”  kirjan kirjoittanut Taina Somppi. Kirjoista löytyy mm. myös “melkein kivikautinen keittokirja”, sekä lukuisia ulkomaisia lääkäreitä (pelkästään “parantavat rasvat kirjasta löytyy 24 sivua lähteitä kotimaisista ja ulkomaisista lääkäreistä).

Suomessakin on lisäksi joukko aktiivisia karppaus-ryhmiä ja blogeja, jotka tuntuvat lähes kaikki saaneen veriarvonsa kuntoon, yhdessä painon laskun kanssa ja muita lukuisia parannuksia vointiin.

Mikä vika on margariinissa?

Tässä tyhjentävä kirjoitus lähteineen margariinista. Koska blogini perustuu pääosin omiin kokemuksiini, niin olen huomannut konkreettisesti, kuinka iho voi paremmin nykyään, finnit ovat vähentyneet ja iho ei ole kuiva. Tämä kaikki siis poistamalla ruuasta rypsi,rapsi,auringonkukka ja maissiöljy, sekä tietenkin margariini. Eräs ystäväni totesi aivan saman vaikutuksen ihonsa suhteen mitä tuli finneihin, kun jätti pois margariinin kokonaan.

Noudatan blogissani Weston A. Pricen Foundation ravintosuosituksia, koska kyseisen säätiön suositukset ovat oikeasti järkevän tuntuisia. Näiden suositusten pohjalta mullistava kirja oli Sally Fallonin “Nourishing Traditions”, joka pohjautuu Weston A. Pricen tutkimuksiin. Weston Price oli hammaslääkäri, joka aikoinaan tutki ympäri maailmaa alkuperäisheimoja, heidän ruokailutottumuksiaan ja ennen kaikkea hampaiden kuntoa.Tulokset ovat aika hurjia, nimitt. alkuperäiskansat eivät juuri puhdista hampaitaan, silti heillä on kovat, killtävät ja suorat hampaat. Heimot ovat tunnettuja pitkäikäisyydestään ja todella monet sairaudet tunnetaan vain länsimaissa. Täällä missä tehtaat työntävät “terveellistä” ja sydän – ja vatsaystävällistä ruokaa ja tuotteita koko ajan halvalla meille kuluttajille.

Näiden paskapuheiden – mainosten suolto riitti itselleni tammikuussa 2013, eli nyt n. neljä kuukautta sitten. Muutin ruokavalioni paikallisesti mukautuen Weston A. Pricen suosituksiin, enkä ole ikinä voinut paremmin.

Parasta WAPF:n ohjeissa on se, että se ei tuomitse kenenkään ruokatottumuksia, ainoastaan antaa tietoa mihin suuntaan hakeutua. Mistä vain ruuasta tai raaka-aineesta löytyy läjäpäin tutkimustietoa puolesta ja vastaan, siksi vältän tätä aggressiivista, yhden totuuden mallia. Jokainen ihminen on oman kehonsa paras ravintotieteilijä, ja sillä selvä. Kymmenen ravitsemustieteilijää antaisi minulle kymmenen täysin erilaista ruokavaliomallia, koska eihän kukaan lopulta tiedä miten kaikki toimii kehossamme yhdessä.

Siksi kokeilen ja tutkin asioita. Tässä olen päätynyt käyttämään 90% eläinrasvaa, raakamaitoa ja siitä tehtyjä tuotteita, kuten kefir tai viili, joskus tuorejuusto. Mausteena käytän joskus neitsytoliiviöljyä, tai vastaavaa esim. majoneesin tekoon.

Kasviksia syön pääosin hapatettuina, joko luonnollisella käymisellä kuten hapankaali, tai maitohapatteella käytettyjä kasviksia tai juomia. Tästä saa raakaruuan edun, ilman haitallisia vatsaoireita.

Lihaa ja kalaa syön kyllä, mutta painotan lihassa enemmän sisäelimiä, verta ja luulientä/kalalientä, sekä aina yhtä hyvää kirkastettua naudan – tai possunrasvaa, eli laardia. Pekonia menee kyllä muutama siivu aamuisin, aivan mahtavaa häränsilmämunan kanssa. Kala pari kertaa viikkoon ja eläinrasvaa joka päivä. Totta kai syön satunnaisesti hyvän pihvin tai kalafileen. Kyse onkin satunnaisesta herkuttelusta, ei päivittäisestä lihan liiasta syömisestä.

Pyrin aloittamaan aamun jonkinlaisella pirtelöllä, eli tehosekoittimessa sekaisin vihreitä kasviksia (selleri, avokado, lehtisalaattipuntti, vehnänoras, omena…) ja siihen kefiiriä, neitsytkookosrasvaa, hunajaa ja chlorellaa, sitruunamehua, ripaus suolaa. Toinen versio on sama, mutta vähemmän kasviksia ja iso kasa kotimaisia marjoja ja maitotuote pois.

Lisäksi olen tehnyt itse hapanjuurileipää, hiivaan tai sokeriin en usko ja olen konkreettisesti havainnut niiden olevan suureksi haitaksi. Jos kärsit erilaisista hiivatulehduksista, niin kannattaa todella kokeilla olla ilman teollista hiivaa ja sokeria, nimittäin helpottaa kummasti.

MUTTA: Koska kyseenalaistan asioita, niin nyt pidän paussin kokonaan leivästä ja olen myös lähes ilman muutakaan hiilihydraattia. Haluan kokeilla tämän asian itse. Ei voi olla täydellistä ruokavaliota, jollei kokeile asioita ja ota selvää miten se itsellesi sopii.

Tässä muuten hyvä kirjoitus miehestä, joka nujersi ei yksi vaan KAKSI syöpää ja nyt vahvistaa itseään ruokavaliolla, joka on ns. Paleo- ruoka. WAPF:n kuuluvat monet ihmiset noudattavat tätä samaa ruokavaliota, vaikka onkin yksi vaihtoehto. Lue lisää:

http://olotila.yle.fi/mina/hyvinvointi/pekka-nieminen-muutti-ruokavalionsa-paleoksi

Itse olen elänyt monin tavoin samalla ruualla jo tämän n. neljä kuukautta, erotuksena tietysti maitotuotteet ja hapanleipä. Tuloksena painonlasku, vyötärön pieneneminen, verenpaineen lasku ja lukuisia muita parannuksia oloon. Ja mikä parasta: Kaikki tämä vähentämällä hikijumppaa ja syömällä uskomattoman maukkaita, rasvaisia ruokia. Teen punteilla n. kerran viikossa ja pari kertaa viikkoon poljen kuntopyörää, ennen yritin tehdä näitä enemmän, mutta silti oli  ylipainoa ja pahaa oloa, väsyneisyyttä ja vaikka mitä.

Arkiliikunta on tietenkin tärkeää, kävelen ja pyöräilen joka paikkaan, sekä puuhailen paljon keittiössä ym. Mutta sellainen on enemmän luonnollista liikkumista, se mihin ihminen on tarkoitettu. Kun tarkistelee vaikka huippu-urheilijan lääkelistoja, sairauksia, vammoja ja loukkaantumisia tuon lyhyen uran (5-15v.) aikana, niin voi tulla toisiin ajatuksiin siitä, mitä ihmisen liikkuminen todella tulisi olla.

Kritiikkiä tuli tuon artikkelin kommenteissa oitis, kuten miksi hän valitsi riisin lounaalle, eikä vaikka kotimaista ohraa. Miksi ei voinut valita? Koko elämämme perustuu lopulta valinnoille, pääasia onkin, ettei ala valehtelemaan ja perustelmaan asioita itselleen toistuvasti. Eikä maailma voi olla niin musta-valkoista, joko tai. Ei kukaan voi vain elää (valitettavasti) paikallisella, suomalaisella ruualla, kuten tässä artikkelissa toimittaja yritti. Huomaa artikkelin lopussa maininta:

“Lopulta koittaa helmikuu. Saan taas syödä mitä haluan. Haluan tietysti maistaa kaikkea.Itämaisella lounaalla maut tuntuvat hurjilta. Kollega nauraa, kun naamani vääntyy makujen mukaan.Chili potkii oikein tosissaan. Musta tee maistuu maukkaalta ja ihanalta.Mutta ruoasta ei tule hyvä olo.Iltapäivällä sydän tykyttää lujaa. Olo on hermostunut.Illalla syön katkarapusalaattia. Juon piña coladan ja napostelen ­nachoja ja salsaa. Seuraavana aamuna vartaloni on turvonnut ja naama on täynnä pieniä punaisia näppyjä.”

Että näin. Lisäaineet tekevät tehtävänsä. Itselleni tulee kuvottava olo, jos syön valmisruokia.

Siihen asti kunnes saamme 100% monipuolista kotimaista ruokaa, voimme pitää ainoastaan perusruokavaliomme mahdollisimman puhtaana ja ravinteikkaana, kuten luomu – ja lähiruokana. Tämän päälle nyt joudumme tekemään valintoja, näissä joudumme tekemään kompromissejä. Eihän suomessa olisi mm. pippuria, jollei sitä olisi alettu tänne raahaamaan, joten jossain määrin voimme hyvin nauttia ulkomaisista antimista, kuten ihmeaine neitsytkookosöljy. Näin nämä asiat itse näen. Eivätkä nämä tuotteet olisi ongelma missään vaiheessa, koska ne täydentävät kotimaista ruokaamme, eivätkä sodi niitä vastaan, kuten lihan tai kalan kanssa.

Tossa muuten parasta pekonia, jota olen löytänyt koskaan. Kuvalan possua, ainekset: Sianliha. Repikää siitä.

Saatavana JKL:n ja Pieksämäen Lähiruokamestareilta ainakin.

Tässä iso ja pitkä, sekä sekava paketti monenlaista. Tehdään ruokaa vaikka seuraavaksi.

Viikonloppuja!

Teemu

Kuumentamatta valmistettu eli pastöroimaton hapankaali sisältää suoliston hyvinvoinnille hyödyllisiä maitohappobakteereja, ruoansulatukselle tärkeitä entsyymejä sekä runsaasti C-vitamiinia. Eli tämä on sitä raakaruokaa parhaimmilllaan ilman raakojen kasvisten aiheuttamia ruuansulatusongelmia.

Itse olen syönyt muutaman kuukauden tätä herkkua melkein joka päivä. Se menee helposti sellaisenaan, tai smetanan kanssa aivan taivaallista. Helposti siitä saa myös haudutettua esim. sipulin, luuliemen ja pekonin kanssa loistavan lisäkkeen makkaralle! Myös piiraita, munakkaita tai melkein mitä vain herkkua saa tästä helposti.

Itse teen tätä kerralla muutaman kaalin verran, josta riittää pitkäksi aikaa napostella.

Hapankaalin valmistus kotona

tarvitset:

1 kaalinpää, kotimainen (n. 2kg)

2-3 tl suolaa (puhdasta suolaa)

lisäksi:

raastin

leikkuulauta + veitsi

kannellisia säilöntäpurkkeja (muovinen kannellinen astia menettelee myös)

Leikkaa kaalista pieni pala kantaa pois. Poista päällilehdet ja heitä ne pois.

Tässä vaiheessa yleensä kehoitetaan halkaisemaan kaali, poistamaan kanta ja huuhtelemaan kaali. Itse en tätä noudata, koska ostan yleensä kotimaista lähitilan kaalia, jolloin luotan ulkoisesti toteamaan ettei likaa näy. Sanotaan nimittäin, että huuhteleminen poistaa ravinteita monista kasveista, jollei niissä ole kuorta.

En poista kannasta kuin pienen palan, löysin vanhasta hapatuksen kirjasta vinkin, että kannassa on huikeasti ravinteita.

1. Eli kaali kannattaa leikata pitkittäin neljään osaan. Puoliksi ja puolikkaat puoliksi. Pehmeät päällilehdet voi leikata sellaisenaan silpuksi.

2. Raasta kantaosa hienolla terällä. Muut osat voit raastaa karkealla. Laita raaste isoon kulhoon.

3. Kun olet raastanut kaikki, lisää raasteelle 2-3 tl hyvää suolaa ja sekoita kevyesti. Anna nesteiden irrota kaalista n. puoli tuntia.

4. Nosta raastetta kädelle ja purista siitä irti nestettä. Neste irtoaa aika hyvin. (itse leikkasin aluksi pelkällä veitsellä kaalin, jolloin se jäi liian karkeaksi ja nestettä ei juuri irronnut)

5. Laita puristettu kaali säilöntäpurkkiin ja tiivistä nyrkillä, puunuijalla tms. Jätä purkin yläosaan tilaa n. 5 cm ainakin. (ylemmässä kuvassa näkyy esimerkki).

6. Kun kaikki kaali on purkeissa, jää astiaan kaalista irronnutta hapatusnestettä. Lisää nestettä purkkeihin niin, että kaali peittyy ja nesteraja nouseen yli kaaliraasteen. HUOM! Kaali alkaa imemään nestettä takaisin, joten kovin kauaa nesteraja ei pysy raasteen yläpuolella. Tämä on normaalia, mutta nestettä pitää vain siis olla riittävästi. (JOS nestettä ei tule kaalista tarpeeksi, niin voit lisätä puuttuvan määrän vettä)

7. Laita kansi tiiviisti kiinni ja anna purkkien olla huoneenlämmössä 6-7 vuorokautta. Tämän jälkeen voit nostaa purkit jääkaappiin ja säilyttää niitä siellä, kaali on myös valmista syötäväksi tässä vaiheessa. (kuvassa alla näkyy kuinka kaali laajenee nesteessä, joten jätä tilaa kun täytät purkkeja)

hapankaali

VINKKEJÄ:

Voit sekoittaa kaalin joukkoon kasviksia ja juureksia, ne hapattuvat samalla. Hyvänä vinkkinä on lisätä n. 1-2 kynttä silputtua valkosipulia / kaali. Tämä antaa mukavan pikantin lisän kaalille ilman ylilyövää valkosipulin makua.

Nestettä itselläni jää melkein aina yli jonkin verran. Olen käyttänyt sen sipulille siten, että kuorin sipulin ja leikkaan sen puoliksi ja viipaloin. Viipaleet samanlaiseen hapatusastiaan, suolaa tl verran ja kaalin nestettä päälle. Anna hapantua pari päivää ja nosta pariksi päiväksi jääkaappiin. Tämän jälkeen sipulista tulee pehmeää ja maukasta.

Pikaruoka – ateria: Paista hyvää pekonia pannulla, paista pari luomumunaa sen rasvassa. Tarjoa hapankaalin ja hapanleivän kera voilla. Maistuu!

Teemu

Mutta ensin: Viimeisin postauksen kevyttuotteista sai aikaan paljon liikettä. Ja hyvä niin. Kerron myöhemmin lisätaustoja tuolle, lähteitä ja muita sen sellaista.

Mutta yksi asia on varma: Yksikään ihminen ei tiedä tasan tarkkaan mitä kehossamme tapahtuu. Piste. Ei lääkäri, ei kirurgi, ei fysioterapeutti, homeopaattihoitaja, guru tai hengellinen johtaja. Miljoona bakteerit, entsyymit ja lukuisat hormoonit ja ennen kaikkea niiden yhteistyö syömämme ruuan kanssa on edelleen mysteeri.

Näin voimme vain aivan aidosti luottaa omaan oloomme, kuinka itse tunnemme asiat kehossamme. Toki on olemassa hienoja suosituksia, joista noudatan itse muutamia, vain oman oloni tähden. Eräs niistä on täysrasvaiset, luonnolliset tuotteet. Niiden vaikutus on ollut enemmän kuin suotuisa; painonlasku, makeannälän häviäminen, sekä maitotuotteiden nauttimisen jälkeen ei tunnu lima nousevan kurkkuun koko ajan, itse asiassa ei enää ollenkaan. Näistä lisää myöhemmin.

Sillä tämä päivitys liittyy nyt samanlaiseen asiaan, eli miksi viinin juonti tekee itselleni allergisen olon ja vaikutuksen kehoon? Monelle muulle myös varmasti, eli silmät ja kasvot “turpoavat”, sekä nenä valuu, päätä särkee yms. kuten allergisessa reaktiossa. Olen ihmetellyt tätä asiaa aika pitkään jo, luomuviinillä tai hinnalla ei tunnu olevan väliä. Mistä tämä johtuu?

En tiedä, onko tällä vaikutusta viinin aiheuttamaan migreeniin, mutta kannattaa kokeilla alla olevia viinejä, joita saa Alkosta ainakin tilaamalla.

Kaikille tämä sulfiittien nauttiminen ei ole ongelma, mutta jos tämä on tuttua sinulle, niin lue tämä ote Mats-Eric Nilssonnin kirjasta “Aitoa ruokaa, väärentämättömän ruoan opas”. (ATAR 2010)

Viini

“Viineihinkin on muutama vuosi sitten alkanut ilmaantua tekstiä, joka jossain määrin muistuttaa tuoteselostetta. Jos tuote sisältää rikkidioksidia yli 10 milligrammaa litrassa, pitää pakkauksessa olla merkintä “sisältää rikkidioksidia” tai “sisältää sulfiitteja”.

Mutta suuri totuus, joka voi olla vaikea niellä monille pienille kuin suurille viinintuntijoille, on että useimmat viinit altistetaan monille kemikaaleille ja prosesseille, jotka eivät ainoastaan pidennä säilyvyyttä, vaan myös vaikuttavat väriin ja makuun.”

 ”Viinin raikkaus, kuplivuus on saatu aikaan lisäämällä viiniin hiilidioksidia valmistusvaiheessa, tai viinin tanniinin maku voi olla lisätty keinotekoisesti maapähkinöiden sisäpuolella olevasta ruskeasta kalvosta uutetulla aineella. Näistä ja muista manipulointimenetelmistä viiniala ja viinikirjoittajat yleensä vaikenevat”.

“Rikkiyhdisteet tuottajien on pakko ilmoittaa kuluttajalle, koske ne voivat aiheuttaa allergiaa ja yliherkkyysreaktioita jo aika pieninä määrinä.”

“Mitä sulfiitit sitten saavat viinissä aikaan? Rikkiyhdisteitä on käytetty kaikkina aikoina estämään viinin hapettumista ja muuttumista samalla tavalla kuin omena muuttuu ruskeaksi, kun se joutuu tekemisiin ilman hapen kanssa. Lisäksi ne estävät villihiivan kasvun ja maitohappobakteerien kehittymisen hallitsemattomasti.”

“Rikkidioksidi (E220), jota useimmiten lisätään erilaisina sulfiitteina (E221-E228), vaikuttaa myös makuelämykseen. Viininvalmistaja käyttää hyväkseen näitä lisäaineita sitoakseen happoja ja niin sanottuja aldehyldejä eli vähemmän toivottuja hajuja ja makuja”

“Punaviini säilyy luonnostaan paremmin ja sisältää siksi yleensä vähemmän sulfiitteja kuin valkoviini, ja makeissa viineissä niitä on enemmän kuin kuivissa. Sulfiitin määrä riippuu joko rypälelajikkeesta, hygieniatasosta ja valmistusmenetelmästä. Laatikkoviineissä on kuitenkin yleisesti ottaen enemmän rikkiä, koska pakkaus edellyttää viiniltä parempaa säilyvyyttä”.

“Luomuviinejä ei karkeasti ottaen ole olemassa. Sitä vastoin monia valmistetaan luonnonmukaisesti kasvatetuista rypäleistä. Sellaisen viinin tuottaja voi kuitenkin sadonkorjuun jälkeen käyttää suunnilleen samoja prosesseja ja kemiallisia käsittelyjä, esimerkiksi lisätä myös sulfiitteja, kuin tavanomaisen viinin valmistajat. Sulfiittipitoisuudet ovat luomumerkityissä viineissä kuitenkin yleisesti ottaen pienemmät. Mm. Ranskassa on syntynyt vastarintaliike viinintuotannon pitkälle vietyä teknistymistä ja kemikalisoitumista vastaan. Liikkeen jäsenet sanovat viinejään luonnollisiksi, ja niitä ei saa käsitellä minkäänlaisilla kemikaaleilla eikä myöskään suodattaa”.

Elikä näin. Vaikuttaa, että myös luonnollisena pitämme viini onkin aikamoinen “pikaruoka”, eikä hieno luonnontuote puutynnyrissä kypsymässä. Samoin tunnistan kyllä tuon halvan “tonkkaviinin” fiiliksen, eli silloin olo on kaksi kertaa tukkoisempi.

Yritin käydä omassa Alkossa läpi eri maiden ja eri hintaluokkien viinejä, ja jokaisessa oli sama teksti “sisältää sulffiiteja”. Tilausvalikoimassa löytyy kahta erilaista viiniä, joissa on merkintä “ei lisättyä sulfiittia”. Tämä siis Jkl:n Alkossa.

Toinen viini on ranskalainen, jonka nimeä en muista valitettavasti enää. Hintaluokka 15e. Kuvassa alla on Italialainen “Insieme”, jota tilasin ja joka on myös luomurypäleistä tehty. Hinta 10e luokkaa, joten kovin kallis ei onneksi. Lisätty sulfiitti pullon etiketin mukaan tarkoittaa, että valmistaja ei ole lisännyt missään vaiheessa sulfiittia viiniin, vaan viinissä on hivenen käymisteitse syntyvää luonnollista sulfiittia. Suosittelen!

Maku on erinomainen!

Teemu

Pääsiäisen ajattelin viettää rennosti maalla ilman ajatustakaan blogista ja ravinnosta, mutta reissu osoittautui mitä parhaimmaksi tietojen keruun kannalta. Aikani kuluksi lueskelin mm. muutaman kirjan:

Mats-Eric Nilsson: “Aitoa ruokaa”.

Taija Somppi ja Jani Somppi: “Parantavat rasvat”.

“Aitoa ruokaa” kertoo hyvin syvällisesti ja selkeästi prosessoidun ja keinotekoisen ruuan maailmasta kaikkine lisäainesotkuineen, mutta antaa lisäksi hyvää mietittävää monesta arkisesta ruuastamme, joita pidämme hyvinä ja puhtaina. Meitä sumutetaan koko ajan ja kovaa myös erilaisilla väitteillä ja muilla sloganeilla. Kirjan kirjoittaja on tehnyt myös tunnetun teoksen “Petos lautasella”, kannattaa tutustua molempiin!

“Parantavat rasvat” ovat mielestäni PAKKOlukemista kaikille, jotka ovat huolissaan kolesterolista tai joiden läheisille on määrätty kolestrolilääkkeitä. Toinen kirjoittaja on sydänkirurgi, joten luulisi tietoa olevan enemmän kuin tälläisillä harrajastabloggaajilla kuten minulla. Lukekaa, kyseenalaistakaa, kokeilkaa, havannoikaa. Siinä omat ohjeeni. Erilaisia lähteitä on hyvä tutkia.

Enemmän kuin mielenkiintoista! Ja vartokaas tätä:

Maaliskuun 2013 Suomen Kuvalehden numerossa oli artikkeli 103-vuotiaasta mummosta, joka oli nykymittapuun mukaan “teräsmummo”. Vain koska ei makaa dementikkona ja sairaana sängyn pohjalla. Miten tähän oikeasti on tultu? Miksi vanhuus on synonyymi pahalle, muisti – ja vaikka mille sairauksille, mautonta “terveellistä” laitosruokaa, särkyjä, kipuja, lääkkeitä pilvin pimein…ja ennen kaikkea, miksi tämä vanhus ei tätä listaa juuri edusta?

Muutamia syitä: Mummo ei suostunut syömään teollista leipää, vaan teki leivät mieluummin itse. Marjoja mummo käy edelleen keräämässä ja syö niitä paljon. Lihat rouva ostaa rasvaisena ja luullisena, jotta saa maut ja ravinteet siitä. Samoin kalat hän ostaa tuoreena, ei mitään kalapuikkoja. Leivällä hän käyttäisi pelkkää voita, jollei se olisi niin kovaa. Tässä kohtaa nousi sääli, sillä tässä hän menettää paljon.

Mummon päivään kuului myös jumppa, joten kyllä ruokavalio, liikunta ja lepo ovat siis oikeasti tärkeitä asioita! Niiden tulkinta vaan taas on vähintään mielenkiintoista median ja virallisen tahon syöttämänä. (mielestäni nykyisistä laihdutusformaateista ainostaan “olet mitä syöt Ruotsi” on vähän edes sinnepäin painonpudotusmielessä, vaikka sekin korostaa liikaa tauottoman hikoilun merkitystä, sillä sitä ei painonpudotuksen tarvitse oikeasti edes olla).

Kolesterolilääkkeitä mummo ei muuten syö, mikä onkin ehkä pelastanut (kirjaimellisesti) hänen henkensä ja muistinsa. (Lukekaa se parantavat rasvat, oikeasti).

Maa jossa ei tunneta laardia

Vaimoni siskon mies on autenttinen italialainen, joka rakastaa, tietenkin, aitoa italialaista ruokaa. Hän oli enemmän kuin innoissaan kun kerroin tekeväni laardia ja talia itse sian – ja naudanrasvasta. Hän melkein suuttui, kun luuli että heitän menemään laardin keitosta syntyvät ruskeat, paahtuneet ja rapeat lihaisammat palat. Sillä ne ovat suurta herkkua italiassa, niistä tehdään mm. pitsapohjaan perinteistä ruokaa pecorino-juuston kanssa.

Mikä muuten on näiden rasvaisten, ruskean rapeiden palojen nimi suomessa?! Mitään mainintaa ei tunnu löytyvän, paitsi laardi on possusta ja tali on naudasta/lampaasta. Paloille vaan ei ole nimeä suomeksi. Etkä usko mikä elämys on saada muuten laardista valmistettua piirakkaa, tai siinä keitettyjä ranskanperunoita. (Belgialaiset perunat perustuvat naudanrasvassa paistamiseen, siitä maku).

Lisäksi intoilimme hyvästä ilmakuivatusta kinkusta, naudan vastaavasta lihasta, possun rasvaisista makkaroista, sekä tietenkin salamista ja juustoista. Eli perinteisistä italialaisista ruuista. (TÄH?!?!?)

Missä ovat tomaatit, oliivit, rucolat ja ah aina niin ihana, poliittisesti korrekti oliiviöljy? No sepä se. Italian ruokakulttuuri on paikallista, viimeiksi mainittuja tuotteita käytetään toki koko maassa sekä paikallisesti enemmän kalaa ja mitä sattuu saamaan ja löytymään. Ruokavalio ei kuitenkaan perustu niille, vaikka sellaista meille syötetään. OIKEA välimerellinen ruoka perustuu täysrasvaisiin maitotuotteisiin – ja juustoihin, sekä eläinrasvaan makua ja terveyttä antamaan, yhdessä kasvisten, kalan ja leipien ym. kanssa. Oliiviöljyä käytetään tietenkin mutta varsinainen terveys tulee aivan muualta. Tasapaino ja kaikki ravinteet hyödyksi, siinäpä se.

Sisäelinruuat, luuliemet, laardi ja kaikki kertovat juuri tästä koko eläimen hyväksikäyttämisestä ravinnoksi. Mainitut ovatkin kaikkein ravinteikkaimpia osia eläimestä, liha on vain mukavan maukas sivutuote ja vain jos siinä on rasvaa.

Yltäkylläisyyden illuusio

Vaikka lähteitä en tähän nyt laittaisi, niin silti on olemassa arvioita, että suurin osa ihmisistä länsimaissa kärsivät jonkinasteisesta aliravitsemuksesta ja tulehdustiloista sekä suoliston bakteerikannan huonosta kunnosta. Tämä on varsin uskottavaa. Oireisiin kuuluvat erilaiset vatsavaivat, väsymys, ärtyneisyys, mielialojen nopeat vaihtelut, levottomuus, lihaskrampit, jatkuvat flunssat…listaa riittää.

Se, että itse en ole sairastanut esim. flunssaa tämän vuoden puolella, ei kerro vielä yhtään mitään. Tavallisesti sellaisen toki sairastan ehkä kerran tai kaksi vuodessa. Tätä on hauska seurata ja katsoa mitä tapahtuu.

Mutta lisäksi kolmessa kuukaudessa vyötäröltä on hävinnyt rasvaa, toki muualtakin vaatteista päätellen, sekä iho tuntuu ja näyttää paremmalta, mutta lisäksi olo on virkeä, tyyni ja LOISTAVA. Kyllä. Jollei ihminen koskaan “virkisty solutasolla”, kuten Jaakko Halmetoja sanoo, niin hänellä ei ole käsitystä miltä se voi ja tuntuu. Kun tunnet olevasi ravittu, niin ei parempaa oloa voisi olla. Oikeasti.

Vastuskyky lähtee liikkeelle suolistosta. Täällä tulee olla oikea, hyvä bakteerikanta, jotta pahat bakteerit eivät pääse jylläämään. Näin karkeasti sanoen. Juuri tähän bakteerikannan hyvään tasapainoon vaikuttavat ns. probioottiset tuotteet, kuten hapanmaitotuotteet sekä erilaiset hapatetut kasvikset. Kuten hapankaali. Ei suinkaan sokerilla maustetut, prosessoidut maito”tuotteet” laboratorioissa kasvatettuine bakteereineen, joita myydään kovaan hintaan kaupoissa. Niistä ei ole mitään apua muutenkaan, jollei niitä syö useita. Jos sittenkään.

Epäsuotuisasti vaikuttavat elimistöömme antibiootit sekä myös e-pillerit. Nämä lamaannuttavat elimistöstä hyvän bakteerikannan pitkäksi aikaa, mutta myös lisäävät paljon vitamiinien tarvetta, kuten A, B, C, D ja K. (lähde: Parantavat rasvat). Eipä tästä paljoa ole yleisesti tietoa annettu!

Niinpä varsinkin kaikki naiset: Kiinnittäkää enemmän huomiota ruokavalioonne, älkääkä oikeasti uskoko virallisia suosituksia, varsinkaan mediaa ja kaikkea mitä lääketeollisuus kertoo!!

Mistä lähdin itse liikenteeseen?

Niin, mikä sitten ihmiselle on se paras ruokavalio? Itselleni sopivimman tutkiminen lähti käyntiin oikeastaan parin vuoden takaa jo, kun A.W.Yrjänä kolumnissaan kehui veriarvojensa olevan kunnossa ja silti hän söi rasvaista possua ja kaikkea rasvaa hyvillä mielin. Tämä vaikutti silloin “ylimieliseltä”, kun itse taistelee kolestroliarvojen ja verenpaineen kanssa ja syö salaattia. Niin, miksei olo ole hyvä, vaikka syöt lautasmallin mukaisesti, käytät kasviöljyä ja yrität parhaasi mukaan välttää herkkuja, vaikka tekee niin pirusti niitä mieli. Himosin paljon olutta, suklaata, jäätelöä ja ennen kaikkea rasvaista, paistettua lihaa. En tajunnut tämän johtuvan aliravitsemuksesta ja sokeririippuvaisuudesta.

Pitkän aikaa en tehnyt mitään asialle, paitsi lueskelin satunnaisesti juttuja joka puolelta. Nyt kolmen kuukauden jälkeen uuden elämän aloittamisesta minulle, siis minulle, suurimmalle lihan ystävälle, on aivan sama onko pääsiäisenä tarjolla iso kasa paistettua lihaa!! Tätä ei voi uskoa kukaan, kuka minut tuntee. Rakastan kyllä lihatuotteita, paistan toisinaan Kuvalan lihan pekonia, sekä munia mielelläni sen rasvassa. Nyt tein naudanverestä veripalttua sekä ostan usein maksaa ja kalaa. Hyvä maku perustuu lähinnä rasvaan, joten siksi nautin ne rasvassa paistettuna, mutta määräksi riittää hyvinkin pieni määrä, koska maha tulee täyteen helposti. Mistä se johtuu?

No, kuten aiemmin olen tuonut esiin, niin itse hapatetut kasvikset ovat huikean ravitsevia ja samalla siis täyttäviä. Yhdessä rasvan ja vaikka hapanleivän kanssa. Mitä ravinteikkaampaa ruokaa syöt, sitä nopeammin tulet täyteen. Ja tämä on fakta. Jollei hormonejasi häiritse jatkuvasti sokeri, keinomakeutusaineet tai muu teollinen roska, niin kylläisyyttä on enemmän kuin helppo kuunnella ja ymmärtää.

Yksinkertaiset ohjeet:

Vaihda rasvattomat tuotteet täysrasvaisiin. Nauti rasvaista lihaa ja paista oikeaa kalaa rasvassa. Tällä muutoksella saat hillittyä makeannälkää. Luovu kasvirasvasta tyystin. Käytä voita, kermaa, laardia…tulee hyvä mieli lisänä.

Vaihda tehotuotetut, mauttomat tomaatit, salaatit ja kurkut ym. luomuun. Näissä on paljon enemmän ravinteita, kylläisyys kasvaa nopeammin. Voit korvata ne myös esim. luomukirsikkatomaateilla, avokadolla, sellerillä, pinaatilla, lehtikaalilla ja yrteillä. Nämä sisältävät enemmän ravinteita. (eri väristen kasvisten hyödyistä myöhemmin)

Luovu sokerista lähestulkoon kokonaan, tarkoittaa myös ylimakeiksi jalostetuista hedelmistä. Käytä hunajaa makeuttamiseen, C-vitamiinia saat myös esim. aidosta hapankaalista muiden terveysvaikutusten lisäksi. Nauti neitsytkookosöljyä ja oikeata, aitoa voita.

Älä käytä mitään prosessoitua ruokaa tai lisäaineita. Nämä häiritsevät hormoneja ja aiheuttavat jatkuvaa nälkää ja useita muita haittavaikutuksia. Huomaat eron pian olossasi. Tee ruoka itse, mikäli et saa riittävän ravinteikasta ruokaa mistään.

Noilla ohjeilla pääsee helposti alkuun kohti parempaa oloa ja terveyttä!

Teemu

Takana 500 purkin urakka, kastikkeiden keitto, purkitus ja kantaminen, sekä messujen ulkoasun hionta ja valmisteleminen. Sekä tietenkin kaksi pitkää päivää ihmisten parissa, mikä oli ehdottomasti mukavin osuus!

Kyllähän tälläistä työkseen tekisi, ehdottomasti. Kyse on vain aivan muista tekijöistä, eli millä määrin tuotetta tulee myydä tullakseen sillä toimeen. Noh, niitä asioista pitää miettiä enemmän, sitä ennen voi vain fiilistellä hyvistä tuloksista ja tunnelmista.

Takana siis 500 purkkia, melkein 1000 maistatettua annosta ja paljon hyvää palautetta. Lisäksi pyydeltiin muille messuille, sekä promotioon meni mukavasti myös tuotteita. Tästä todella on hyvä ponnistaa.

Messuilla oli mukana monelaisia esillelaittajia ja ruokatuotteita. Erilaisten tulisten kastikkeiden kirjo alkaa lisääntymään selvästi, mutta silti markkinat ovat pienet verrattuna kysyntään. Esille todella tarvitaan kotimaistakin osaamista, sillä sitä kyllä löytyy ja tuotteiden valikoimaa tarvitaan lisää myös!

Omissa ajatuksissani haluan kehittää jatkossa tuotteeni mahdollisimman lähelle kotimaisuutta ja paikallisuutta, luonnonläheisesti. Prosessi varmasti on pitkä ja hankalakin, mutta siihen todella tähtään.

Tunnelmia vielä kuvien muodossa:

Tässä purkkeja kylmäkellarissa. Etikettien laitto oli melko kylmää hommaa kellarissa.

Esitteitä otettiin 500 kpl, lähestulkoon kaikki meni. Kiitos Omituinen Design ja Miia Huttu!

Pöytä oli koreana messuilla.

Fiilis lauantain jälkeen oli mahtava! Sunnuntailta ei ehtinyt napsimaan enää kuvia, joten voisi sanoa, että näihin kuviin, näihin tunnelmiin!

Teemu

“Olen tuntenut Teemun vasta muutaman kuukauden, mutta sen aikana T*mun kastikkeesta on tullut ehdoton vakiotuote jääkaapissamme. Teemu kyseli vähän aika sitten voisinko ottaa ruokamessuesitteestä varten kuvia T-mun kastikkeella tehdystä ateriasta, niin totta kai suostuin mielelläni!

Nimeni on Gilbert Ludwig, sveitsiläinen maahanmuuttaja, kotiutunut Jyväskylään jo vuodesta 1994. Olen ammatiltani valokuvaaja (VAT), mutta alun perin olen Riista- ja populaatioekologiaan erikoistunut tutkija. Alan töitä kun ei ole, niin teen mitä olen rakastunut jo teini-iästä lähtien, otan valokuvia. Väärin: TEEN valokuvia. Erikoisalani ovat häät ja tilaisuudet, muotokuvaus miljöössä ja studiossa, ja erityisesti nuorten urheilijoiden action-kuvaus. Töihini voi tutustua tässä: www.ambientscapes.com

Ruokakuvaus ei siis kuuluu erikoisalaani. Se on itse asiassa mielenkiintoinen seikka, sillä valokuvauksen, kuin myös kokkaamisen harrastus alkoivat kumpikin ylä-asteen viimeisenä vuosina. Jostain syystä en koskaan yhdistänyt näitä kahta.

Ammattitason ruokakuvaus on erittäin tarkkaa puuhaa, niin ruoan valmistuksen kuin kuvaamisenkin kannalta. Kuvassa ruuan on näytettävä houkuttelevalta ja esteettiseltä, usein niin, että tuote on kuvassa selvästi paremman näköinen kuin se oikeasti on. Esimerkkinä hampurilaisravintoloiden kuvat. Klassinen kebapkioskin ateriakuva taas on sellainen, ettei se välttämättä ole kovin houkutteleva. Kuvattu suoraan ylhäältä, usein liian kovalla valolla.

Nykyisin ruokakuvauksissa ”vintage” ja ”retro”ovat kova sana, kuten monella muullakin valokuvauksen osa-alalla . Ohut syvyydenterävyys, tunnelmallinen miljöö, luonnonvalo, hieman desaturoituja värejä, filmimäisyys, epätavallisia kuvakulmia. On olemassa ohjelmia laidasta laitaan jotka tekevät kuvista retro- ja vintage-tyylisiä. On se hassua, reilu 10 vuotta tapeltiin (ja tapellaan vieläkin) milloin digi-kennojen tuottamat kuvat ylittävät filmikuvien laadun, ja nyt kun näin oikeasti on, niin käsitellään digikuvia filmi- ja retromaiseksi. Mutta myönnän että itsekin tykkään retro-tyylistä.

T*mun ateria annoksesta haluttiin tavallaan myös sitä retrotyyliä, mutta hienomman miljöön puutteessa päätin tehdä sen studiokuvana. Tarkoitus oli myös että ruoka, sen koostumus ja houkuttelevuus tulisi mahdollisimman hyvin esiin, ilman mitään ylimääräistä sen ympärillä. Less is more.

Kuva otettiin kiiltävällä mustalla vinyylilevyllä. Päävalo tule takaa vasemmalta isolla softboksilla (Elinchrom Deep Octa) ja edestä oikealla valo on heijastettu nelikulmaisella heijastimella. Setup on hyvin yksinkertainen ja toimiva. Koko aterian kuvaamiseksi valittiin perinteinen kuvakulma ja pieni aukko. Lähikuva taas on otettu close-up linssillä suuremmalla aukolla. Tarjoilu-lautanen on ehtaa englantilaista 60-luvun Wedgewood posliinia, ja mustan taustan kanssa kuva on, kuten Teemu mainitsi, hyvin retro-henkinen ja voisi olla 60-70 luvun huippuravintolan ruokalistalta. Lautasen vihreä viinilehti-kuviot sopivat hyvin annoksen korianterilehtien kanssa. Kuvan retrotyyli johtuu näistä valinnoista, jotka on tehty ennen kuvaamista. Kuvien jälkikäsittelyä on hyvin vähän. Ruoka-Messuja varten 1-2 kuvaa tulea T*mun Kastikkeen esitteeseen, ja esitteen suunnittelee Miia Huttu (www.omituinendesign.com)

Kuvauksen paras osa tuli niiden jälkeen: syöminen. Annoksia Teemu toi sen verran että saatiin kaikki kolme nautiskella sitä legendaarista riivittyä possua T*mun kastikkeella. Täytyypä itse joskus kokeilla ohjetta.

Suosittelen lämpimästi tulemaan 23.-24.4. Jyväskylän Ruoka-Messuille maistelemaan T*mun kastiketta, ja varmasti paljon muutakin.”

Teemu

Kuten aiemmi mainitsin, niin mukana messujen onnistumiseen ovat olleet monet tahot ja henkilöt. Tässä ammattilaisten omia näkökulmia vierailevana blogikirjoittajana, Miia Huttu ja Omituinen Design, olkaa hyvä!

Miian yhteystiedot löytyvät blogini sivureunasta ja alta, kannattaa ihmeessä ottaa yhteyttä, jos tarvitset hyvän graafikon ammattitaitoa! Tässä vielä Omituinen Design – sivut.

“Parisen viikkoa sitten kurssikaverini Teemu, jonka tunnette parhaiten tämän blogin kirjoittajana, pyysi minua mukaan tekemään visuaalista ilmettä T*mun Kastikkeen ruokamessuesitteeseen. Samalla sovimme, että kirjoittaisin omasta näkökulmastani myös tänne blogin puolelle ja näin siis tapahtukoon.

Nimeni on Miia Huttu ja olen ammatiltani julkaisugraafikko. Kuten kastikegurumme Teemu olen minäkin käyttänyt kuluneen talven oman yritystoiminnan valmisteluun yrittäjäkurssilla. Tavoitteena olisi, että toiminimi ”Omituinen design” näkisi päivänvalon vielä kevään 2013 aikana. Oman yrityksen perustamiseen liittyy valtavasti uuden opettelua, ja välillä se pelottaakin, mutta luotan siihen, ettei tämäkään asia nyt niin vaikea ole, etteikö sitä normaaliälyllä varustettu ihminen oppisi.

Mutta palatakseni ruokamessuihin. Valokuvaajatuttavamme Gilbert Ludwig otti kasan upeita annoskuvia Teemun tekemistä possuleivistä, joihin lusikoimme kunnon annokset lanseerattavaa kastiketta. Täytyy ihmetellä, miten ihmiset, jotka tekevät työnsä puolesta päivittäin ruokakuvauksia pystyvät olemaan syömättä kuvattavia tuotteita (ehkä he eivät pystykään), sillä sen verran herkulliselta leipä näytti – niin kuvassa kuin lautasellakin. Onneksi pääsimme maistamaan niitä sitten myöhemmin, muuten koko homma olisi ollut julmaa kidutusta.

Minun tehtäväni projektissa oli koostaa aikaisemmin suunnitellusta etiketistä ja Gilbertin ottamista valokuvista kokoontaittuva esite, jossa olisi infotekstin ja yhteystietojen lisäksi myös resepti riivitylle possulle T*mun kastikkeella. Otin lähtökohdaksi Harri Hyytiäisen suunnitteleman etiketin vintage-henkisen värityksen ja muotokielen. Halusin, että esiteen tuottama mielikuva olisi kodikas ja rento. Ja tietenkin sen tavoitteena on myös houkutella paitsi ostamaan kastiketta, myös kokeilemaan esitteessä olevaa reseptiä. Lopputuloksen löydätte täältä blogista ja jos haluatte ihan oman kappaleen, niin niitä on jaossa Ruoka 2013 -messuilla. ”

Teemu