Top Chef kotikeittiössä

Top Chef on ollut yksi suosikeistani jo pitkään. On mahtavaa seurata ammattilaisia työssään, samalla saaden hyviä vinkkejä, sekä toisinaan jopa kotona mahdollisia ohjeita toteuttaa!

Täytyy sanoa, että suosikkini voitti. Teemu vakuutti mielestäni riittävästi taidoillaan, mutta ennenkaikkea on sitä ainesta, mitä haluaisi nähdä tuon tittelin alla.

Voittajan kunniaksi julkaisen hänen yhden reseptinsä tässä, innostuin oitis lohiconfitista sen verran, että oli aivan pakko päästä kokeilemaan sitä. AIVAN MIELETÖN MAKU!!!

Pari sanaa ennen ohjetta vielä ohjelman resepteistä, sekä yleisesti reseptien synnystä. Top Chefissä huomaa hyvin, kuinka ruokaohjeet syntyvät. Tekijöinä ovat: Raaka-aine, jota käsitellään, valmistustekniikka jolla se tehdään, mausteet joilla korostetaan makuja, sekä esillepano.

Viimeiksi mainittu ei päde kotikeittiössä niinkään, toki hieno asettelu ja lautaset ym. ovat puoli ruokaa, mutta ravintolassa se on ainakin 1/3 koko ruuasta. Näillä samoilla teeseillä syntyy kaikki ohjeet loppujen lopuksi, niin myös itsekkin työstän omia ohjeita.

Ohjelman sivuilla löytyvät ohjeet mielestäni ovat aika kesken usein, niitä ei juuri hiota ja tarkisteta ennen julkaisua. Tässä kohtaa tulee esiin ammattilaiset. Kokille riittää raaka-aine, tekniikka ja mausteet, sekä ainesosa-suhteet, niin sillä syntyy jo ruokaa. Kotona ohjeissa pitää olla myös esivalmistus, leikkaaminen, työjärjestys, sekä erilaiset aineiden kypsennysajat ja tavat. Ammattilaiset ovat ammattilaisia, on kyllä ilo seurata heidän työskentelyään!

Reseptiikan synty. Voisin käyttää tässä esimerkkiä, miten syntyi esim. fetalevite. Tälläistä levitettä oli vaimoni saanut maistaa äskettäin ja niin kehui sitä, että alkoi heti kiinnostus kokeilla tehdä tälläistä kotona. Koska kyseessä on feta ja olomuoto ”levite”, niin raaka-aine ja sen muoto on aika selvä. Nyt vain täytyy miettiä, millä sen notkistaisi levitteeksi ja miten sen maustaisi.

Raaka-aine yleensä tottelee hyvin kotimaansa keittiötä, joten ajatukset harhaili Helleenien maille, eli Kreikkaan tietenkin. Oliiviöljy luonnollisesti olisi fetan notkistaja, näin päättelin. Tälläiseen kovaan maitotuotteeseen ei käy esim. voi, koska se ei tietenkään ole juoksevaa, mutta myöskään maun puolesta kaksi maitotuotetta ei pelaa hyvin yleensä yhteen. Ainakaan tässä. Myöhempi googlaus paljasti levitteessä käytettävän myös majoneesia. Se taas käy, koska on tehty kasviöljyyn, sekä siitä saa tuhdin täyteläisyyden.

No, eli siis oliiviöljyä murskatun fetan sekaan muutama ruokalusikallinen, kunnes se alkaa notkistua tahmeaksi levitteeksi.

Mausteena ei ainakaan suolaa tarvitse, koska feta on jo todella suolainen. Makua koristaa hienosti aina sitruunamehu, joten sitä ihmeessä sekaan raikastamaan teelusikallinen. Notkistaa myös hieman lisää.

Mausteena pieni pyöräytys valkopippuria toimii aina, makua välimerelliseen tapaan tulee juustokuminasta, joten sitä ripaus myös. Sen lisäksi halusin jotain kreikkalaista yrttiä antamaan kivaa vivahdetta. Koska muita makuja oli jo (suolainen, täyteläinen, karvas, happo), niin makeus puuttui vielä. Yrteistä luonnollisen makea oikeastaan on vain harva, mutta minttu on tässä kohtaa paras ajatus. Teelusikka minttua joukkoon, niin johan syntyi kunnon fetalevite! 🙂 Lopputuloksesta voi vaan olla aina ylpeä, kun itse keksii jotain!

Lohiconfit  a’la Top Chef  Teemu

Alkupaloiksi

300 – 400g lohta, leikkaa kuutoiksi

pari dl öljyä, tai niin paljon että lohipalat peittyvät 

1 tanko sitruunaruohoa

pari limelehteä

1 tanko vaniljaa

Suolaa maun mukaan

Poista sitruunaruohosta puumainen pää. Leikkaa pariin osaan ja hakkaa veitsen lappealla rakenne rikki.

Halkaise vaniljatanko, leikkaa palat pariin osaan.

Lisää kaikki aineet kattilaan ja lisää öljyä niin, että lohipalat peittyvät.

Lämmitä uuni +50 asteeseen. Lämmitä kattilaa levyllä, mittaa esim. paistomittarilla lämpöä, kunnes se on n. 50- asteista.

Laita kattila uuniin, ja anna sen hautua 50- asteessa n. 45 min – tunti. Sisälämpö pitäisi lohella olla +42 astetta. Suolaa palat merisuolalla myllystä kypsennyksen jälkeen.

Kuvassa näkyy, kuinka rasva alkaa erottumaan lohesta vähitellen. Periaatteessa lohi on jo ”ylikypsä” tuohon tavoiteltuun, mutta koska se ei ole irronnut siitä, niin suutuntuma on juuri sellainen ”sulaa suuhun”. 🙂 Aivan uskomaton, kokeile, kokeile, kokeile!!

Vanilja antaa hienon aromaattisen säväyksen lohelle, samoin tietenkin limenlehdet ja sitruunaruoho oman sitrusmaisen häivähdyksen.

Tarjoa paloja alkuruokana, tai jonkin lisäkkeen kanssa.

Ohjeesta sen verran, että itse lämmitin uunissa kattilassa lohet, en omista tarkkaa sisälämpömittaria, mutta koska lämpö uunissa on alhainen, niin kala ei pääse ylikypsymään helposti. Lopputulos ei ehkä ole haluttua ravintolatasoa, mutta voin sanoa että ainakin TODELLA MAUKAS!

Kannattaa ehdottamasti tehdä, lohesta tulee niin pehmeää ja täydellistä tällä tavoin kuin olla ja saattaa!

Teemu

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s