Muutos OIKEAAN ruokaan, aloitusmitat ja tausta

Viimeiksi kirjoittelinkin siirtymisestäni ns. oikeaan ruokaan. Kyseessä kun ei ole dieetti tai muu tempaus, niin pyrin olemaan objektiivinen ja kirjaamaan asiat siten kun ne ovat. En voi tietenkään välttää mahdollisia placebo-tuntemuksia, mutta yritän todentaa vointiani mitattavin keinoin, kuten paino ja verenpaine. Nämä kaksi seikkaa kuitenkin ovat luonnollisesti varmaan tärkeimmät tekijät hyvinvoinnissamme.

Alkuun aloin miettimään tietenkin, että mitä on oikea ruoka? Viimeiksi näitä listasin sekä laitoin aivoni liikenteeseen ja kuumeisesti tätä pohdin muiltakin osin. Muistan lapsuudesta asioita kuten sen, että diabetestä hoidettiin täysin ruokavaliolla ja potilaat tuntuivat voineen mainiosti. Lisäksi aina mummolassa todettiin, että kun joku on ”maalta” kotoisin, niin tälle ei kelpaa kuin kunnon ruoka, eli tuhtia lihaa, voita ja kermaa. Tästä ”kaupunkilais” ruuasta ja sen maittavuudesta maalaisille on hyvin pitkä matka nykyiseen vastaavaan ruokaan, joka aikojen saatossa tuskin on mennyt kelvollisempaan suuntaan. Vai mitä mietit?

Mutta palataan vielä historiaan. Minulla on ollut lapsuudessani ja nuoruudessani molemmat isoisät läsnä. Molemmat ovat karjalaista sukua, joten luulisin heidän geneettisyytensä olevan melko samankaltainen. Eli nykysäädösten mukaan heidän(kään) geeneillänsä ei tulisi nauttia kovaa rasvaa missään muodossa. No, toinen isoisäni kuoli ollessaan 68-vuotias. Hänellä oli ylipainoa jonkun verran ja rasitteena hyvin korkea verenpaine. Vähän yli 60-kymppisenä alkoi tuo normaali tarina: sokeriarvot koholla, hoidoksi ruokavalion muutos. Käytännössä tämä tarkoitti hiilihydraattipitoisen ruuan nauttimista vähän päästä, sekä tietenkin voin, rasvan ja kerman poistamista ruokavaliosta. Tämän osaa kuka vain: syödä koko ajan, kun antaa itselleen luvan siihen. Makeaa, teollista makkaraa, mitä vain melkein…eihän kukaan voi olla syömättä jotain korviketta, kun poistetaan kaikki oikea ruoka pöydästä. Mistä makeannälkä muuten johtuu? (Omalta osaltani makeannälkä on jäänyt hyvin vähälle, kun aloitin syömään kovaa rasvaa, näin sivuhuomautuksena.)

Toinen isoisä ei ollut ylipainoinen koskaan, teki kovasti töitä maalla ja söi sen mukaisesti. Ikinä en muista hänen syöneen hedelmiä tai salaattia. Järkevää se ei varmasti ollut, mutta silti ukko eli hyvin läskisoosilla, voilla, kermalla ja itse tehdyllä tuoreella leivällä. Ja karjalanpiirakoilla tietysti! 🙂 Verenpaine oli jopa liian alhainen hänellä ja ikää kuollessaan 87 – vuotta. Kunnioitettava saavutus. Sokerista ukko ei juuri välittänyt, mitä nyt kahvipullaa toisinaan maistoi. Taustat hyvin erilaiset, mutta taidatte saada pointin tästä horinasta kuitenkin.

Tätä muuten aika ajoin pohditaan, että miksi noin kovalla rasvalla eläneet ovat sitten eläneet niinkin pitkään? Vastaus taitaa olla jotain ”hyvää onnea” ja tietenkin se, että ”olisi elänyt vielä pidempään virallisilla suosituksilla”. Oikeasti?

Palataan projektiin. Eli alkupaino viime perjantaina 4.1.13 oli 89kg. Verenpaineen uskalsin mitata vasta nyt tänään (7.1.13), kun oli tullut viikko täyteen viime kerran alkoholinkäytöstä sekä takana on joitain päiviä muutetulla ruokavaliolla. Mittarin mukaan se on koholla, 134/91. Noh, voin sanoa sen olleen koholla aina tuosta 20-ikävuodesta lähtien. Joka mittauksessa sitä on kehoitettu tarkkailemaan. Katson käsiäni usein. 🙂 Ruokavalio tuskin vaikuttaa juuri verenpaineeseen, ainakin mitä tulee kovien rasvojen suhteen, tarkkailen lähinnä sitä siksi, kun syön mm. marja-aronioita ja nyt ostin punaista riisia. Katsotaan vaikutus!

Ostin mittarin itse asiassa jo viime syksynä kun pelkäsin pumpun tulevan ylös rinnasta. No, paineet olivat aika samat tuolloinkin, syynä tunteeseen oli stressi ja sitä kautta työuupumus. Tunne onneksi meni ohi kun työt loppuivat.

Tarkkailen siis painoa, niin myös verenpainetta. Mutta mitä konkreettisesti syön? Yritän ensinnäkin välttää liikaa suolaa, sitä tulee varsinkin viikonloppuisin aivan liikaa esim. sipseistä (jotka nyt olen lopettanut ruokavaliosta kasviöljyn takia). Vähennän sokerin käyttöä mahdollisimman paljon, mutta toisaalta esim. hunajalla makeutettu (jälki)ruoka menee hyvin. Sokeri on hyvinkin myrkkyä mutta pienissä määrin harvakseltaan menettelee. Kunhan ei jää riippuvaiseksi. (http://www.anttiheikkila.com/blogi/12-myyttia-sokerista/)

Syön pääosin kovaa rasvaa. Kyllä. Juuri sitä mitä on kehoittu välttämään. Rasvaista (punaista)lihaa, kookosrasvaa, läskiä, kermaa, voita… karppauksesta poiketen en yritä elää lihalla kuitenkaan. Niin. Sillä oikeasta ruuasta kun puhutaan, niin eläimestä saa muutakin kun kylkeä ja pekonia. Luista saa todella ravitsevaa lientä ja läskistä tehtyä mm. lardia, jota aion lähiaikoina tehdä. Pyrkimys on hyödyntää kaikki eläimistä saatava ravinto. Makunautinto tulee siinä sivussa! 🙂

Olemme saaneet anoppilasta tuoretta raakamaitoa, jota olen siirtynyt käyttämään. Hyvin maistuu! Aivan loistava tuote. Pyrin testaamaan maidon ja ruokavalion muutoksen myös esim. kuivaan ihoon ja allergiaan, joista kärsin myös. Nämä kansanvaivat puhuttavat paljon ja haluan tehdä selkoa siihen, voiko tälläisiä vaivoja korjata ruualla.

Muutaman päivän jälkeen voisin sanoa, että turvotuksen suhteen ei ole muutosta. Hyvään tai pahaan. Aika on liian lyhyt sanoa vielä mitään. Lisäksi yritän alkaa käyttämään hapatettuja kasviksia ja viljaa, niiden vaikutus tulee vastaan vasta myöhemmin. Nyt siis olen kokojyvä/ruislinjalla, sekä kovaa rasvaa, kasviksia, hedelmiä, pähkinöitä ja lihaa/kalaa.

Mihin hävisi nälkä? Oikeasti!? Tämä on ehkä se oudoin juttu. Kun aloin viime viikosta käyttämään pelkästään voita leivän päällä ja paistamiseen (nyt käytin myös kookosrasvaa), käyttänyt rasvaista maitoa ja maitotuotteita, niin kylläisyyden tunne on paljon pidempi ja suurempi mitä ennen. Syön kyllä hyvin ja säännöllisesti, mutta ei juuri tee mieli santsata tai napostella mitään. Kylläisyyttä ei suinkaan tee siis liha yksistään, vaan nimenomaan kova rasva. Niin, ja vähentää muuten hyvin makean nälkää!! (Tämä taas ei ole yllätys, liika hiilihydraatti kevyttuote-ruokavalio ei tee samaa tunnetta, vaan ihminen alkaa himoamaan rasvaa ja/tai sokeria kovasti).

Mitä tulee valintoihin, niin sanotaan ettei mistään tarvitse luopua, mutta silti tulee luopua kaikesta. Sehän tämän asian ydin on, valintoja kohti oikeaa ruokaa. Ei kukaan voi määrätä kenellekkään sopivaa ruokavaliota kauppaostoksineen ja aterioineen. Ei sellaista voi noudattaa. Täytyy itse tutkia ja testata asiaa, kokeilla ja ottaa rennosti. Nauttia. Syödä kunnnolla kunnon ruokaa. Ei mitään ihmeitä. Ruoka, kun se on oikeaa ruokaa, hoitaa asian puolestasi. Sinun täytyy vain (usein) valmistaa se ja tehdä valintoja.

Pyrin saamaan ostamani tuotteiden toimitusketjun mahdollisimman lähelle kuluttajaa, eli itseäni. Lihassakin on eroa, riippuen miten ja millä se on kasvatettu, joten vähään aikaan en taida syödä possua tai kanaa, ennen kuin löydän sopivan kasvattajan tai hyvän tuotteen johon luottaa. Nautaa voi ja kannattaa tilata suoraan hyvältä tilalta, kuten Ohra-aho:

Ohra-ahon Hereford kotisivu

Itse en ole päässyt vielä tilaamaan, mutta aivan tarpeeksi olen saanut tietoa muilta, kotisivuilta sekä muista lähteistä. Nurmiruokitun karjan liha on paljon ravitsevampaa ja parempaa ja myös ekologinen puoli tulee esiin.

Sormea en ala heiluttelemaankenellekkään mistään vaan kehoitan tekemään valinnan. Onko syömäsi ruoka sen arvoista? Tuleeko sinulle siitä hyvä olo? Nautitko siitä?

Seuraavaksi taidan laittaa tänne uusien tulosten lisäksi mainion ohjeen, eli vanhan kansan käristyksen pottumuusilla. Siinäpä helppo ja maukas ruoka! 🙂

 

IMG_2485

Teemu

 

 

 

 

 

Mainokset

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s