Kuinka minusta tuli ”seinähullu” (AD:n Big Tower haaste)

Olen aina tykännyt syödä. Se on varmaa. Varsinkin siirryttyäni oikeaan ruokaan yli vuosi sitten, sekä pikkuhiljaa käsittämällä kuinka syödä oikein, niin olen päässyt nauttimaan tästä syömisen ihanuudesta oikein urakalla.

Nautin siitä niinkin paljon, että tässä taannoin otin osaa oikein ruokahaasteeseen Tampereen American Dinerissä. Joku voisi huomauttaa, että sellainenhan sotii juuri noudattamaani ruokafilosofiaa vastaan. Niinhän se tekeekin, mutta kuten aiemmassa postauksessa olen huomauttanut, niin joskus tekee hyvää syödä jotain epämääräistä, että voisi arvostaa enemmän oikeaa ruokaa. Ja muutenkin, kysehän on siitä mitä tunget suuhusi joka päivä, ei se mitä kerran vuodessa.

Noh, spekulaatiot sikseen. Kaikkihan alkoi eräänä lauantaina tässä yhtenä viikonloppuna, kun mainitsin miten voisi olla hauska joskus osallistua ruokahaasteeseen. Olen katsonut liikaa ”Man vs. Food” ohjelmaa, tiedän. Olen tavallaan halunnut testata, että miten käytännössä sellainen onnistuisi, eli söisi liian ison määrän ruokaa kerralla. Typerää, tiedän. Rajojen testausta? Sitäkin varmaan.

Homma kulminoitui myöhemmin sunnuntaina, kun mentiin porukalla syömään juuri kyseiseen American Dineriin. Muut innostuivat oitis, että nyt voitkin ottaa osaa tuohon ”Big Tower” haasteeseen, ja jos syöt sen, niin he kustantaa ruuan. Enempiä miettimättä suostuin. Ajatus oli heti alkuun vain syödä se minkä jaksan, koska tiesin etten pystyisi syömään koko annosta. Tai ainakin aluksi luulin.

Myöhemmin pöytään tuotiin tämä:

AD:n Big Tower haaste

AD:n Big Tower haaste

Kuvassa siis haasteannos. Mukana on yli KILO jauhelihaa, neljä sämpylää, pekonia, salaattia, tomaattia, ranskalaisia kasa, sekä coleslawta. Koko komeus on vedetty pystyyn isolla pihviveitsellä. Nauratti hieman tässä vaiheessa, ajattelin syödä sen minkä jaksan ja ottaa loput vaikka mukaan. Pöydässä tiedettiin yhden kaverin syöneen kaksi päivää annosta vielä kotona, kun oli koittanut syödä tätä.

Man vs. Foodista tiesin heti, että pitää aloittaa hyvällä temmolla, että saa ruokaa paitsi nopeasti alas, niin myöskin vielä lämpimänä. Kaadoin purilaisen ja aloin vetämään annosta napaan hyvällä vauhdilla. Muutenkin vauhti on tärkeää, koska aivot eivät ehdi heti antamaan kylläisyys-signaalia, joten mahtuu enemmän ruokaa vatsaan.

Syötyäni noin puolet tuli ensimmäistä kertaa mieleen ajatus lopettamisesta. Ajattelin, että jos nyt lopetan, niin voin olla tyytyväinen ja kylläinen. Mutta enpäs lopettanut. Jatkoin vielä syömistä, kun ajattelin etten ottaisikaan ruokaa mukaani.

Jossain vaiheessa iski sitten aikamoisen täysi olo. Phuh. Maha tuntui täydeltä, leuat olivat hellänä jauhamisesta ja jauheliha alkoi maistua hyvin pahviselta. Tiesin olevani pulassa. Lihan sai alas käytännössä vain veden avulla, mikä taas lisäsi massaa mahaan. Vettä kului vajaa puoli litraa haasteessa. Iski ns. ”ruokahumala”, aivan humalainen olo tuli jossain vaiheessa. Johtuu varmaan suuresta määrästä insuliinia, en ole varma.

Oli pakko pitää paussi ja miettiä asiaa. Jäljellä oli varmaan neljäsosa enää. Mainitsin lopettavani homman tähän. Kaverit kehuivat, kuinka pitkälle olin kuitenkin päässyt, sekä kannustivat vielä vähän jatkamaan. Muu seuruehan oli jo jälkiruuissa tässä vaiheessa.

Sitten iski pahin. Olin peloissani siitä, että laattaan pöydälle vielä pian. Ruoka maistui aivan puulta, kaikki oli hyvin hankalaa saada alas. Janotti mutta vettä ei voinut juoda. Lopulta päätin syödä kaiken jauhelihan pois. Sen alas saaminen oli ehkä vaikeinta haasteessa. Pihvit, vink vink, kannattaa syödä siis heti aluksi.

Kun sain pihvit alas, niin tiesin syöväni koko annoksen. Jäljellä oli enää ranskalaisia, slawta ja sämpylä. Tuijotin vähän aikaa kaikkea mitä oli jäljellä. Lopulta vedin putkeen kaikki loput, n. neljä haarukallista. Se oli siinä.

IMG_3426Olo oli todella sekava ja TÄYSI tässä vaiheessa. Vitsit jälkiruuista lensivät tiuhaan. En varmaan eläissäni ole niin täynnä vielä ollut. Naama punotti ja pulssi hakkasi. Janotti aivan älyttömästi, mutta vettä ei saanut alas kun pieniä hörppyjä, jonka jälkeen maha tuntui taas todella täydeltä.

Tarjoilija toi paidan muistoksi, laattaan seinälle kaiverrettiin nimi, sekä vaatimuksestani myös ”T-BBQ”. Hah.😀

Selätin Big Towerin

Selätin Big Towerin

 

Tekisinkö uudelleen? En ole varma. Tuskin. Maha oli täynnä loppuillan, söin annoksen noin klo. 14 aikaan, syömisessä meni 45 min. Illalla kymmeneltä maha tuntui jo hivenen tyhjemmältä, mutta ei todellakaan ollut nälkä. Seuraavana aamunakaan en saanut juuri mitään syödyksi. Vasta joskus iltapäivällä oli olo, että voisi syödä jo jotain.

Vihersmoothie ei ole maistunut koskaan paremmalta.🙂

 

Teemu

 

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s