Numeroista, ravitsemuksesta ja urheilusta

Numerot ja laskeminen eivät vaan sovi minulle. Sen olen oppinut tässä viimeisen kolmen vuoden aikana.

Älkää ymmärtäkö väärin, numeroista muodostuu koko maailma, insinööritiede ja kaikki.

Mutta miten tavalliselle ihmiselle se sopii ja miten tasapainoon elimistössä? Mielestäni tässä jotkut ihmiset voivat tehdä poikkeuksen ja olla laskematta kaikkea, mutta silti voida erittäin hyvin.

Katsokaas, kaiken lähtökohtana on siis oma elimistömme, ruumis. Sen varassa kaikki tietoisuutemme ja hyvinvointimme lepää. Se taas ei ymmärrä lukuja, se haluaa ravintoa, lepoa, liikkumista ja luonnollisten tarpeiden tyydyttymistä voidakseen hyvin. Laskeminen ja numerot tulevat peliin vasta, kun halutaan jotain tehdä jonkin tietyn tuloksen eteen systemaattisesti. Tasapainotila taas ei ole systemaattisen laskemisen tulosta. Näin voisin väittää.

Mielestäni esim. menestyminen yritystoiminnasta ei ole vain lukuja. Luvut ovat indikaattoreita jostain, mutta varsinaisia tavoitteita tulisi asettaa omaan mieleen ja mihin hakeutuu.

Koska tiedän jo, että kun asettaa mieleensä tavoitteen, vaikka ilman aika – tai muuta numeraalista tavoitetta, niin se toteutuu yleensä. Koska tällöin alitajunta tekee sitä prosessia puolestasi, johtaa vähitellen tähän. Tämä prosessi myös välittyy ympäristöön.

Usein menestystä ajatellaan rappusina, joita tulee edetä. Tälläinen (johtuuko vasenkätisyydestä vai mistä) on minulle myrkkyä. Se aina tuntuu johtavan laskemiseen ja toistoon, pakkomielteisyyteen.

Voisin käyttää tässä rumpuesimerkkiä. Tutustuin rumpujen soittoon yläasteella. Musiikinopettaja antoi minun jäädä luokkaan hakkaamaan niitä tunnin jälkeen ilman, että kukaan oli paikalla. Vau. Se oli uskomatonta. Myöhemmin vasta aloin laskea tahtia ja opettelemaan paremmin asiaa, koska se kuulosti tällöin vielä paremmalta. Mutta jos tutustuminen olisi alkanut kylmällä laskemisella ja niiden tiettyjen kaavojen mukaan menemiseltä, niin se olisi jäänyt. Miksi olla soittimen äärellä, jos sillä ei saa soittaa?! Paitsi vaan tiettyjä asioita, joihin on annettu lupa. En tajua.

Kolmeen vuoteen olen pikkuhiljaa alkanut vähän ymmärtää paremmin myös elimistöäni. En suinkaan sinun tai kenenkään muun, hyvä jos omaani. Tiedän, että jos syön jotain mitä ei pitäisi, vatsani ei pidä siitä ja se vaikuttaa mielialaani. Tekee ärtyisäksi, levottamaksi ja myös helpommin alakuloiseksi. (vinkkinä, suoliston ja sen vaikutusta koko muuhun elimistöön tutkitaan koko ajan lisää, ole siis ajan hermoilla ja hae itsellesi hyvä ruokavalio, joka tukee tätä täysin.).

Olen myös yrittänyt toteuttaa elimistön muita signaaleja, jotka ovat yksinkertaisia. Nuku, kun väsyttää, syö kun on nälkä, syö sitä mitä tekee mieli, sekä lepää jos tuntuu työt raskaalta.

Tähän kohtaan varsinkin astuu se laskeminen, numerot ja niiden vastenmielisyys.

En pysty pysymään perässä, jos yritän kovasti pitää kirjaa kaikesta, mistä nykyään pitäisi. Askeleet, kalorit, sentit, grammat, kilot, kulutus, rahat…kaikki ovat lukuja. Pitää olla aina pienempi, tai isompi luku.

Minusta taas tälläinen lukuihin keskittyminen luo neuroottisuutta, kielteisyyttä ja negatiivisuutta.

Luvut liittyvät asioiden hallitsemiseen. Ei lopputulokseen. Varsinkaan hyvinvoinnin kannalta. Siihen pääsee, kun haluaa olla siinä asiassa läsnä, haluaa todella sen, sekä kokee tasapainon kaikkeen muuhun.

Tällä taas ei ole mitään tekemistä rutiineiden kanssa. Rutiinit eivät ole laskemista, jollei siihen yhdistetä sitä. Esim. aamupalan otan joka päivä, mutta mitä se sisältää, riippuu sesongista ja fiiliksestä. Illalla jos on syönyt vaikka reilummin lihaa, niin pekonia tai vaikka edes munia ei tee mieli aamulla. Silloin pelkkä smoothie riittää. T’ämä on yksinkertainen signaali elimistöltä, ei silloin tarvitse syödä jotain, jota ei tee mieli vaan siksi, että niin jotenkin pitäisi.

Avain tässä kaikessa on olla ravittu. Ei sama kuin kylläinen, vaan ravittu. Syö vaan ruokaa, josta on jotain hyötyä sinulle, sekä elimistösi ymmärtää mitä se on. Luonnollista, alkuperäistä. Riko tätä jos haluat, ei kaiken tule olla vain hyödyllistä aina tietenkään. Eri lähteiden tutkiminen auttaa tässä. Koska mikään muu ei tuota parempaa tulosta, kun kyseenlaistaminen. Se on tieteenkin ainut lähtökohta. Sen pitäisi olla myös ihmisen. Tiedosta mitä syöt.

Stressin vaikutus

Aloitin kolme vuotta sitten syömään mahdollisimman luonnollista ruokaa. Aluksi painoa tippui muutama kilo, sen jälkeen ei enää. Ylipainoa tuntui olevan muutamia kiloja, varsinkin vatsan seudulla. Ihmettelin asiaa, mutten alkanut kuitenkaan jättää syömättä kun oli nälkä. Paino pysyi muuten tasaisena, olo hyvänä.

Koska asioita pitää tarkistaa AINA muutoin kuin muutaman kuukauden ihmedietillä, niin lopulta ymmärsin stressin olevan takana. Stressi on todella vakava ihmisen vihollinen, sen olen huomannut ehkä kaikkein eniten nyt rankan yrittämisen aikana. Kaikin keinoin pyrin olemaan stressaamasta, mutta myös yrittänyt poistaa stressiä aiheuttavia tekijöitä. Se ei ole aivan helppoa muuten!

Julkisuudessakin puhutaan paljon stressihormooni kortisolin aiheuttavan vyötärölihavuutta. Sitä itsekin podin ja poden vieläkin. Nyt vasta tämän vuoden puolella olen alkanut systemaattisesti pyrkimään olemaan stressaamasta, vaikka mikä tulisi. Ja se toimii.

En punnitse itseäni, laske syömisiä, olutta, voita tai mitään. Nyt tänään lihakset tuntuvat helliltä kun treenasin niitä tällä viikolla, pyöräilin töitä tekemään ja nyt kotiin päästyäni otin viinilasin, kun teki mieli. Mieli ei tee liikkua tai treenata.

Enkä vaan yksinkertaisesti jaksaisi lähteä tekemään nyt mitään, koska fiilis on nyt hyvä juuri tässä, sekä olen (kehoni) mielestä ollut jo liikkeessä.

Muutoin stressin hallinta ja ruokavalio voin, rasvaisen lihan ja oluen kanssa pitää yllä tyytyväisyyttä ja hormoonituotantoa. Tähän korjaan ennen huutamisen alkua, että enimmän osan päivästä syön kyllä marjoja ja kasviksia, smoothiena sekä voilla/öljyllä ne saa alas maukkaasti ja tehokkaasti.

Kysehän on luonnollisuudesta, miehillä on lihaksia keskimäärin enemmän mitä naisilla, naisilla taas kehossa enemmän rasvaa, joka tuo esiin naisellisuuden. Nämä seikat myös ylläpitävät hormooneja, jotka taas tekevät ihmisen. Kirjaimellisesti. Hormoonien epätasapainosta ja niiden vaikutuksesta varmaan jokainen tietää ilman luettelemista.

Ongelma onkin siis se, että haluat epätoivoisesti olla jotain toisille, etkä mahdollisimman hyvä itsellesi. Myös jostain syystä luullaan, että luonnollinen olisi yhtä kuin epämuodikkuus, laiskanoloisuus tai muu. Ei sentään. Kaikkihan aina hakee sitä tasapainoa, siksi tälläinen valintakin jo ottaa suunta kohti tasapainoa ei ole koskaan valmis. Töitä teen kyllä ja paljon. Ja jos homma ei toimi, pitää hakea ihmisiä ympärille, jotka osaavat.

Tasapainotila

Kun ihminen on luonnontilassa, sen elämää ei varjosta liika stressi, hormoonit tasapainossa, elimistö on ravittu ja ympäristö turvallinen, alkaa ihminen työntymään ulospäin monella tavalla. Eli tasapainotilassa ihminen antaa enemmän ulospäin, mitä ottaa. Erittäin iso havainto itsellänikin. Päivä ei helposti mene pilalle, hymy syntyy helposti ja tekstiä tulee ulos luontevammin, varsinkin viehättäville naisille tilaisuuden tullen.🙂 ruoka maistuu loistavalta, sekä nukkuminen mielekästä.

Tasapainotilassa ihminen on läsnä, utelias, jaksaa liikkua ja ajatella. Jopa mielessä usein käy lisääntyminen. Se hakee ihmisiä ympärilleen viihtyäkseen paremmin, voidakseen hyvin ja saadakseen lisää muilta hyviä asioita, epätasapainotilassa se ajaa niitä pois huutamalla ja aggressiolla, tai välinpitämättömyydellä ja flegmaattisuudella.

Tässä on muuten vinha perä myös liike-elämään. Hakeudu mukavien ihmisten pariin. Voit paremmin, sekä menestyt paremmin.🙂

Tasapaino voidaan pitää kyllä, vaikka harjoittelisi enemmän. En sitä tarkoita. Tällöin vain todella täytyy miettiä ja kyseenalaistaa mitä kannattaa syödä ja miten ravitsevaa se on. Koska ravinnon (ei pelkän ruuan!) tarve kasvaa paljon. Olen huomannut paljon treenaavilla useita kovia makeanhimon merkkejä, jotka ovat huolestuttavia. Tällöin elimistö yleensä on aliravittu, se yrittää saada lisää ravintoa. (lue aiempi postaukseni makeanhimosta). Tavallisesta tehotuotetusta salaatista ja lihasta tuskin saa ravintoa kovaan treeniin pitkäksi aikaa, varsinkin jos ja kun kehon omat varastot ovat loppuneet.

Sanoisin, jos kaikki ruoka ympärillä vaikuttaa houkuttelevammalta, mitä kotona jääkaapista löytyy (tai ylipäätään ruokatarpeita), niin homma ei toimi. Jos siis puhutaan treenaajasta. Ainakaan pitkäksi aikaa.

Jos taas rahat ovat tiukilla, niin luovuutta ja aikaa käyttämällä saa paljon ruokaa tehokkaasti tuotettua itsekin.

Koko ajan tuuttaa tietoisuuteemme milloin mitäkin kritiikkiä ruuasta ja ruokavaliosta. Milloin hehkutetaan mitäkin dieettiä, milloin lytätään.

Tässä kohtaa tulee vain muutama avainasia eteen: Kyseenalaista aivan kaikki. Lue eri lähteitä.

Tee muutoksia ruokavaliossa, mikäli sinulla ilmenee yleensä ruuasta johtuvia ongelmia. (vatsavaivat, ihovaivat, levottomuus, energian puute, allergia…listaa löytyy kyllä).

Hae mahdollisimman alkuperäisiä lähteitä ravinnolle, kun testaat jotain. Maito – raakamaito – tuore vuohenmaito. Sokeri – ruskea sokeri – hunaja. Tehotuotettu kasvis – luomukasvis – lähituottajan luomua vastaava alkuperäislajike. Tehotuotettu liha – luonnonlaiduntava.

Testaa raaka-aineiden eri olomuotoja. Kasviksia raakana, kypsänä, hapatettuna, voin kanssa. Kaalia oma vatsani kestää vain hapankaalina, se onkin huipputerveellistä. Myös juomissa käymisteitse tehdyt, kuten ruuassakin hapantuotteet ovat parhaita.

Oluesta käsityöläisolutta. Nautin useamman tuopin viikossa monesti, ei vaikutusta painoon tai mihinkään. Päin vastoin, muutama olut tuntuu enemmänkin tekevän positiivisen vaikutuksen oloon. Enkä nyt puhu sen sisältämästä alkoholista.😀

Lähtökohtana olen pitänyt, että ruoka olisi maustettu jollain maukkaaksi. Oli se kastike, mausteet, yrtit, tai usein ja voi ja oliiviöljy. Suolaa maun mukaan.

Tälläinen on alkuperäistä välimeren ruokavaliota, johon kuuluu myös kaikkien syöväksi kelpaavien raaka-aineiden käyttö sesongin mukaan. Myös eläimistä luut, sisäelimet ja rasva. Täysrasvaiset, usein raakamaitoon tehdyt juustot ja hapanmaitotuotteet. Ravintosuosituksista ja ns. välimeren ruokavaliosta tyystin jätetään ulkopuolelle tälläiset alkuperäisiin ruokavalioihin liittyvät seikat. Sesonki ja kaiken hyödyntäminen ruuaksi. Tietenkin kasvikset ja marjat tai vastaavat pääosassa.

Kaikesta oppii tekemään hyvää, sitä varten keksittiin gastronomia.🙂

Loppukaneettina voisin kait syleillä maailmaa sanomalla, että kylvä ympärillesi hyvää ja välittämistä, niin saat sitä myös takaisin aina jossain muodossa.🙂

Teemu

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s