Kaikki haluavat voittajien puolelle

Otsikon lauseeseen kiteytyy ehkä kaikki olennainen tavallisesta yrittäjyydestä. Se on myös syy siihen, miksi jokainen yritys tuo itseään esiin mahdollisimman edustavana ja menestyksekkäänä.

Koska se yksinkertaisesti houkuttelee kaikkia lähelleen tuolloin. Niin asiakkaita, mutta myös yhteistyökumppaneita. Menestyvä yritys on kuin lumipallo, kaikki haluvat samaan vyöryyn kasvamaan ja menestymään, ottamaan osansa siitä kaikesta mitä kertyy koko ajan lisää ympärille. Sama pätee julkisuuteen. Ihmiset haluavat olla julkkisten, menestyvien seurassa, niin kaverina kuin asiakkaana. Tähän ei vain voi väittää vastaan.

Mutta mitä tällä kaikella on tekemistä itseni kanssa, omassa yrityksessäni? Tavallaan aivan kaikki on juuri siinä. Miten olisin se voittaja, jonka puolella kaikki haluaa olla? Mitä konkreettisia keinoja on olemassa, jollei ole rahaa markkinoida vimmatusti? Voiko pieni elintarvikeyrittäjä elää pelkällä elintarvikkeiden valmistuksella?

Toistaiseksi voisin sanoa olevani voittaja. Kyllä, olen kohta kolme vuotta elänyt pelkästään tällä. Tuotteita on mennyt yllättävän hyvin, mutta mikä eniten huolestuttaa, on myynnin pysyvyyden ja tasaantumisen aikaansaaminen. (sekä tietysti olisi kiva saada itselleen palkkaa, ei vain pennosia välttämättömiin, hah). Ihmiset kovasti haluavat ostaa pienten tuottajien tuotteita kaupoista, kyllä, mutta siihen pätee vain ja ainoastaan yksi laki: tulos, tai ulos. Väittäisin, että moniin kauppoihin on helppo päästä sisällä, mikäli on erikoinen tuote, koska erikoisuus kiinnostaa aina. Mutta kun taas katsotaan valikoimia, niin pakko on vain myöntää, että aivan liian monella tuoteosastolla nykyään mikä tahansa tuote meinaa hukkua muihin. Valikoimaa on vain niin valtavasti. Jollei sitten korosta tuotteitaan rehellisti rahalla.

Kuulen tämän tästä kyselyjä jostain vieraista tuotteista, kun olen kaupoissa esittelemässä omia tuotteitani. Aina kyseessä on sama juttu, ”sitä / tätä oli myynnissä vielä taannoin, nyt ei näy enää missään”. Niinpä. Koska kaikilla myynnissä olevilla tuotteilla on menekkitavoitteet. Heikoiten myyvät tippuvat pois, uutta tulee kyllä tilalle.  Ei kaupat ylläpidä valikoimaa, missä on tappiollisia/heikosti myyviä tuotteita, vaan sellaisia jotka kiertävät mahdollisimman nopeasti ja tuovat hyvän katteen. Kyse on liiketoiminnasta tietenkin.  Tietysti voisi kysyä, tarvitaanko oikeasti niin paljon valikoimaa aina? Voisiko joillain kriteereillä varustettuna pitää yllä pienempää valikoimaa, painottaa paikallisuutta, kotimaista, sekä vaikka laadukasta ulkomaista. Vai onko hinta ainut määräävä tekijä? Tämä on se suurin huoli: myydä koko ajan ja tasaisesti. Ei vain kesällä, tai viikonloppuna esittelyn yhteydessä. Vaan tasaisesti.

Tähän olen yrittänyt tehdä keinoja, joilla yrittää tasata asioita. Ylläpidän aktiivisesti somea, jotta ihmiset kuulisivat tuotteista sitä kautta ja tutuiltaan,  yritän luoda arkisia ruokaohjeita myös kesän ulkopuolelle, yritän tehdä myös sesonkituotteita, pyrin olemaan esillä tuottajana, mutta myös puhtaan lähiruuan kannattajana. Siksi myös yrityksen menestymistä tukemaan yritän enemmän ja enemmän painottaa tekemisiä ruuanlaittoon, koska tällöin saavuttaisi paljon hyviä etuja: ruokaa, jotka tehdään taatusti laadukkaista ja hyvistä mausteista & kastikkeista! 😀 Mutta mitä vielä, yritäpä siinä tehdä, kun ei ole laitteita tai paikkoja missä tehdä. Barbeque-mies ilman savustinta ja kunnollista grilliä on kuin suutari ilman kenkiä, ei vain suutarin lapset. Turhauttavaa, mutta tämän kanssa on vain elettävä. Mutta toisaalta, pennittömyys pistää kekseliääksi, onhan tämä poikinut myös siinä sivussa yhden aivan loistavan tuotteen, kuten sisäkäyttöön suunnitellun tee-savustusseoksen.

Vaikka näitä samoja asioita jauhetaan tuon tuosta kaikilla yrittäjäkursseilla ja vaikka missä, niin kertaan ihan omat havaitsemani kompastuskivet:

  1. Ajankäyttö. Olen yrittänyt muka tehdä tehokkaasti töitä, mutta vasta kun joku toinen on tehnyt tuotteitani, niin tajusin kunnolla, ettei varsinaista valmistettavaa tavaraa viikkotasolla ollutkaan niin paljon. Tästä tulee eittämättä mieleen, kannattaako maksaa vuokraa summa x kuukaudessa, mikäli tarvetta tilojen suhteen olisi vähemmän? Sekä voisiko tuotannon tehostaa paremmin ja ennakoivasti. Voisi.  Aika lopulta on oikeasti rahaa yrittäjälle. Sitä pitää käyttää tällöin vaikka myynnin edistämiseen.
  2. Tekee vääriä asioita. Perisynti useammalle. Onhan se kivaa heilua  tapaamisissa ja juhlissa, sekä pyöritellä uusia juttuja, tai tehdä kivoja somepäivityksiä. Kaikki ne ovat tärkeitä, sekä tuovat asiakkaita ja verkostoja varmasti jossain vaiheessa, mutta suurin haaste ja työ on tehdä konkreettisesti rahaa, eli myyntiä, jotta pärjää huomennakin. Aina kun et ota käteistä vastaan myynnistä, tai tee laskuja, ei sitä rahaa yritykselle tule. Tämän olen karvaasti kokenut jo. Joskus on vaan pakko ottaa puhelinta kauniiseen käteen ja alkaa soittelemaan saadakseen asiakkaita ja niitä kauppoja, taikka vaan mentävä ihmisten luokse tarjoamaan tuotteita. Tässä jälkimmäisessä taas suurin ongelma on se, ettei näinkin marginaalisilla tuotteilla kannata kuvitella menevänsä joka päivä johonkin torille myymään. Täytyy siis pyrkiä etsimään asiakkaat monia väyliä pitkin. Tuotteiden suhteen tulee myös olla tarkka. Kannattaako käyttää kalliita raaka-aineita, voiko olla jopa parempi olla tekemättä kaikkea itse?
  3. Lukujen seuraaminen. Täysin hukassa. On vieläkin. Yrityksen suurin pääoma ja käyttövara on yrittäjä itse, kun puhutaan tälläisistä yhden miehen orkestereista. Mutta sekin tarvitsee rahaa saadakseen vuokransa ja laskunsa maksettua. Siksi asioita tulee tarkistella usein lukujen kautta, koska ne ovat käytännössä ainut tapa tietää, onko tekemisessä järkeä ja kannattaako se. Kirjanpitäjä voi sanoa kokonaiskuvan, mutta itse tulee ymmärtää enemmän paneutua vaikka tuoteyhmiin, sekä varsinkin uusien tuotteiden kanssa miettiä tarkkaan.

Näihin asioihin ehkä nousee se suurin kompastuskivi: eli kuinka kauan yrittäjällä itsellään kestää luottamus ja itsetunto tekemiseensä ja yritykseen? Kuinka paljon vastoinkäymisiä, haasteita ja rahattomana olemista kestää, ennen kun luovuttaa? Kysymys on mielestäni tärkeä, koska yritystä perustetaan hyvin monesta lähtökohdasta. Toiselle yritys ei ole mielekäs, mikäli töitä pitää tehdä yli kahdeksan tuntia päivässä, tai toiselle ei käy, mikäli ei pääse neljäksi viikoksi ulkomaan reissuun vuodessa, kolmas haluaa ”välttämättömiin” ostoksiin kuukaudessa kolme tonnia. Toinen ääripää tekee kädestä suuhun – palkalla ilman lomia ja hyvin olemattomilla vapailla aina töitä. Onko tässä kummassakaan järkeä?

Ehkä ongelma onkin se, kun on elänyt koko elämänsä käytännössä ilman rahaa. Ei osaa käyttää sitä, tai ymmärrä miten sijoitetaan sitä. Ei ymmärrä siis riittävästi sen perään käytännössä. Yritys tarvitsee kuitenkin aina sellaista tervettä ahneutta keräämään rahaa ja päälle ymmärrystä mihin viedä yritystä, mihin sijoittaa. Sitä on vaikea ymmärtää, mikäli ei ole ikinä tottunut saamaan juuri rahaa. Koska yritys tarvitsee aina rahaa, aina. Vaikka siitä ei tulisi kun olematon siivu itse yrittäjälle, silti pitäisi olla varaa tehdä muutoksia ja laajentaa koko ajan. Pitää olla resursseja tehdä asioita isosti, ennemmin kuin pienentää koko ajan kaikkea. Kuluja tulee karsia ja pienentää, mutta yrityksen tulee näyttää ja olla iso. Jos ymmärrätte. Kaikki haluavat olla voittajien puolella.

Tässä ei ole mitään sarkasmia, taikka muuta yhteiskunnallista kritiikkiä. Nämä ovat vain asioita, joita itse olen tavannut matkallani yrittäjänä.

yritystila

T-Barbeque on muuten muuttanut nyt vuodenvaihteessa, uusi ja kompaktimpi tuotantotila löytyy nyt Jyväskylän Alasinkadulta. 🙂

Teemu

Advertisements

Vastaa

Täytä tietosi alle tai klikkaa kuvaketta kirjautuaksesi sisään:

WordPress.com-logo

Olet kommentoimassa WordPress.com -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Twitter-kuva

Olet kommentoimassa Twitter -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Facebook-kuva

Olet kommentoimassa Facebook -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Google+ photo

Olet kommentoimassa Google+ -tilin nimissä. Log Out / Muuta )

Muodostetaan yhteyttä palveluun %s