“Jo joutui armas aika” kuusenkerkkäsiirapin

kesäkuu 2, 2012 //
0

Alkukesä on mahtavaa aikaa, varsinkin jos ei sada lunta liikaa. Voi nauttia luonnosta ulos ikkunasta katselemalla, tai vaikka lehden kuvista. :) Mahtavaa!

Jos kuitenkin malttaa laittaa sen paksumman takin päälle ja oikein oikeasti menee sinne ulos, niin kannattaa samalla kerätä astiallinen kuusenkerkkiä. Niistä syntyy vaikka mitä herkkua, itse olen tehnyt kuusenkerkkäsiirappia niistä. On nimittäin aivan omaa luokkaansa, ja päihittää kyllä sata nolla vaahterasiirapit ja muut!

Mutta mitäpäs muuta. Hmm. Ravintolapäivän menestyksen jälkeen on tosiaan kummunnut monenlaista ideaa ja muuta. Yksi suurimmasta on polttava halu siihen omaan ravintolaan, nimittäin mitä enemmän kokeilee kaikkia BBQ-reseptejä, sen varmemmin tietää niiden olevan menestys jos ja kun ne markkinoille saisi. Aiemmin mainitsinkin ihailevani amerikkalaista ruokulttuuria juuri niiden nerokkaiden menetelmien takia, eli kuinka sitkeinkin liha saadaan maukkaaksi. Esimerkkejä on: Wingsit, ribsit, lapa, kylki sekä mitä maukkain naudan rinta. Nämä kaikki vaativat vain aikaa ja oikean tavan valmistaa. Kaikki liha tottelee joko kuumuutta tai aikaa, mitä tulee maukkuuteen.

Kuvassa Texas style BBQ beef brisket. Toimii!! Ja hinta todella alhainen verrattuna mihin tahansa paahtopaistiin tai muuhun.

Heitin Facebookin “T-hetki – ruokablogi” sivustolle jo aiemmin kuvan suoraan naudan fileeselästä leikatusta pihvistä. Pihvissä on siis luu ja kalvo vielä jäljellä, mutta hintaa reilusti vähemmän mitä puhtaassa fileessä – mutta enemmän makua! Kokeile siis pyytää lihakauppiaaltasi suoraan fileeselästä leikattuja pihvejä missä on mukana ulkofilee.  T-luupihvi on fileeselän tunnetuin pihvi, mutta myös todella kallis. Mutta se onkin eri tuote jo :)

Toinen säästövinkki liittyy ruhon osiin, eli osta niitä halpoja ja sitkeitä osia. Häränhäntää, naudan lapaa, kylkiä, possun potkaa, lapaa… voit pyytää lihamestaria laittamaan lihan vakuumiin (jos ei ole siis luullinen pala), ja näin vakuumissa liha jatkaa raakakypsymistä. Voit myös kypsentää vakuumipussissa vaikka filepihvejä muuten jos haluat. Sous widestä vielä myöhemmin lisää. Kaikki halvemmat ruhon osat vaatii pidemmän kypsennysajan, mutta taatusti sen arvoista! Tästä pitkään hauduttamisesta ovat syntyneet mm. pulled pork-leivät naudasta ja possusta, häränhäntäpataa, amerikan chili ja vaikka mitä. Ohjeita riittää, ja kysy niitä lisää lihakaupasta! :)

Mutta palataanpas itse aiheeseen, eli kuusenkerkkäsiirappiin. Kerkkä on siis kuusen vuosikasvu, se todella vaaleanvihreä ja pehmyt osa kuusen oksan päässä. Niitä voi syödä sellaisenaan, tai keittää vaikka maukasta teetä. Kannattaa huomioida, että sinulla tulee olla metsänomistajan lupa kerätä kerkkiä, koska niiden kerääminen tuhoaa kuusen vuosikasvua. Itse olen kerännyt kerkkiä mökiltä ja valinnut sellaisia kuusia, jotka kasvavat ns. “väärässä paikassa”, tai muuten harventamisen tarpeessa olevista.

Nyt kerkät ovat parhaimmillaan, juhannuksen jälkeen ne alkavat olla jo kovempia ja maistua enemmän pihkalta. Toimi siis nyt, ja saat kesäksi kunnon siirappia jälkiruokiin, drinkkeihin tai vaikka pihvin päälle!

 

Kuusenkerkkäsiirappi

 

1,5 l kuusenkerkkiä

1 kg sokeria

1 rkl vaniljasokeria

2 l vettä

 

Huuhtele kerkät hyvin. Siirrä kattilaan, peitä vedellä ja keitä miedolla lämmöllä 2-3 tuntia ilman kantta. Nosta kerkät vedestä ja purista niistä vielä neste siivilän läpi kattilaan.

Lisää sokerit nesteeseen ja keitä ilman kantta seos siirapiksi, tämä kestää n. 1-2 tuntia. Seos muuttuu tummanruskeaksi tämän aikana. Huomioi, että seos jähmettyy jäähtyessään, siksi ei kannata keittää seosta kattilassa liian siirappimaiseksi, koska jähmetessään se muuttuu tällöin kivikovaksi. Riittää kun seos on sellaista paksuhkon pataruuan vahvuista.

Purkita jäähtynyt siirappi.

 

 

Kuusenkerkkäsiirapista saat ylellisen jälkiruuan helposti.

Tarvitset siihen leipäjuustoa, kermaa ja kuusenkerkkäsiirappia. Laita matalaan uunivuokaan leipäjuustoa, peitä se nipin napin kermalla ja paista 200 asteessa uunissa kunnes kerma paksuuntuu ja juusto alkaa sulaa.

Lisää paloja lautaselle ja lorauta päälle kuusenkerkkäsiirappia. Toimii!

 

Ensi kerralla palaillaa taasen amerikan serkkujen herkkuihin, eli naudanrintaa ja BBQ:ta lisää tulossa! :)

 

Teemu

 

 

Avainsanat , , ,
Kategoriat suomalainen

T-Barbeque oli menestys! (+ leivästä kastiketta)

toukokuu 23, 2012 //
2

Nyt vasta sain aikaan tehdä postauksen ja jutun koskien Ravintolapäivää 19.5.12. Laitanpa tähän myös samaan syssyyn toukokuun “Hävikistä herkuksi” – tempaukseen liittyvän ruuan. Mutta ensin ravintolapäivään:

T-Barbeque oli suuri menestys!! Tästä kiitos ei muille, kuin kaikille! :) Varustauduin kotijääkaappini äärirajoja myöten n. 60 annokseen, mikä ei tosin ole kovin paljon, kuten sain huomata. :)

Jonoa riitti ravintolaan jo nimittäin klo 14 aika mukavasti:

 

Kyllähän siinä käsi meinasi täristä alkuun. Pikkuhiljaa sitä osasi rentoutua ja koko siitä kahdesta tunnista, jolle tavaraa riitti, muodostui oikein hauska hetki!

Lihat loppuivat tosiaan jo kahden tunnin jälkeen, niin possuleipiin kuin wingseihin. Tärkeintä tietenkin oli saada oma kastike tätä kautta liikenteeseen, missä onnistuin hienosti! Lihat olivat peräisin työpaikastani, eli H-Lihapalveluista.

Facebook  – ryhmä toimii kastikkeen ja Barbeque – kulttuurin puolesta, lisäksi teen tilausten mukaan soosia. Liity mukaan!

Paikalle pääsi myös Jenni  Pikku leijona ja puoli valtakuntaa – blogista, jolle tyrkkäsin matkaan heti kaksi purkkia kastiketta. Tässä hieno arviointi!

Niin tosiaan, vaikuttaa että oma mahtava tuotteeni alkaisi pikkuhiljaa jo päästä ihmisten ulottuville. Tämä jos mikä on hyvä juttu! Lisäksi tapahtuma voimisti entisestään kipinää siitä omasta mahdollisesta ravintolasta, olisi nimittäin mahtavia tuotteita sinne! Tätäkin tässä tosissaan pitää miettiä ja kehitellä. Kaikenlainen apu on tarpeen, jos tiedät mistä sellaista saa niin laita viestiä -  thetki@hotmail.com

Ennen reseptiä vielä pakko hehkuttaa paikallista bändiä, eli Itämaa, jonka paikoitellen amerikka-vaikutteista musiikkia tuli käytyä kuuntelemassa Jyväskylän “Yläkaupungin yö” – tapahtumassa. Bändin mainio musiikki sopii hyvin ruokani kanssa yhdistettynä, tämähän olisi kuin pieni pala amerikkaa keskellä jääkautta – kylmä ilmasto, lämmin ruoka ja musiikki! Banjo ja BBQ ne yhteen soppii!! :)

 

HÄVIKKI – tempaukseen vielä, jotta saadaan ennätyspitkä postaus. Kaverini tekee toisinaan “poikamiespataa”, nimitys johtuu lähinnä tavasta laittaa pataruokaan kaikkea jääkaapista löytyvää ja oman maun mukaista, silloin kun on perheessä erossa. Innostuin kerran itsekkin tähän, laajensin tätä kulinaarista diversiteettiäni ostamalla VIHDOIN häränhäntää (miksi en aiemmin ole tajunnut kuinka maukasta se on!?), sekä tähän voi hyvinkin käyttää kuivat vaaleat leivät pois.

Suurin ongelma kotitalouksissa on kuulemma vanha leipä ja mihin sen saa käytettyä. No, kannan oman korteni kekoon heittämällä tämän vinkin, eli leivällä voi hyvinkin suurustaa pataruokaa. Heitä padan loppuvaiheessa (pata jossa siis kastikeliemi) sekaan vaaleita leipäviipaleita, niin ne sulavat joukkoon ja suurustavat samalla padan. Kyllähän siitä makua tulee samalla!

 

Poikamies – porterpata häränhännistä

 

500 g naudan lapaa

n. 400g härän häntää (tai 1 kg häntää)

2 sipulia

1 porkkana

2 laakerinlehteä

2 rkl raastettua piparjuurta

2,5 dl demi-glace pohjaa

plo porteria

2 rkl cassista

0,5 dl – soijaa (suolaisuuden mukaan)

persiljaa silputtuna

suolaa + pippuria

 

Kuori ja paloittele pariin osaan sipulit ja porkkana. Leikkaa lapa pariin palaan. Paista öljyssä pannulla kunnon pinnat lihoihin. Lisää pannulle kasvikset ja paista muutama minuutti. Mausta mustapippurilla ja pienellä ripauksella suolaa.

Nosta lihat ja kasvikset kattilaan, lisää pannulle porteri ja kiehauta maut mukaan. Lisää porteri kattilaan, laakerinlehdet ja kastikepohja samoin.

Lisää cassis ja vähän soijaa, kiehauta, laita kansi päälle ja anna muhia rauhassa kannen alla n. Kolme tuntia tai enemmän. 

Nosta lihapalat pois kattilasta ja paloittele ne karkeasti. Siivilöi kattilan liemi ja jatka liemen keittämistä ilman kantta kokoon jonkin aikaa.

Suurusta heittämällä sekaan vaaleita leipäviipaleita muutamia, anna niiden sulaa joukkoon, lisää joukkoon lihat ja lisää soijaa tarvittaessa maun mukaan. Lisää persiljasilppu ja tarjoile esim. pilahvi-riisin kanssa.

 

 

Teemu ja T-Barbeque! :)

Avainsanat , , , , , , , , ,
Kategoriat naudanliha, suomalainen

Hävikkiherkkua – lentävä hollantilainen

toukokuu 12, 2012 //
0

Näin toukokuun “hävikistä herkuksi” kampanjan aikana on tullut kyllä mietittyä tuota ruuan haaskaamista. Ei sillä että sitä menisi roskiin juurikaan, mutta noin niinkun ajatuksellisella tasolla kyllä. Kuten aiemmin jo mainitsin tuosta valikoiman tukemisesta osana hävikin estämistä, niin tässä uusi tuttavuus ruokaan ja vuokaan, eli endiivi. :)

Tänään laitoin kerman ja smetanan jämät perunasalaattiin, samalla vanhaksi pian menevät sipulit ja yrtit. Meinasinkin tuon maan mainion perunasalaattini ohjeen laittaa alun perin nyt ilmoille, mutta päätinkin laittaa enemmän tähän hävikki-aiheeseen liittyvän ruuan. Nimittäin, on tullut muutaman kerran seurattua hauskaa hollantilaista kokkiohjelmaa FOX-kanavalta, nimeltään “24Kitchen”.  Hollantilaista ohjelmaa ei kovin usein kyllä tule, jo se kieli on niin hauskan kuuloista, joten pakko seurata! :) Kulttuurit ovat muutenkin niin kiinnostavia, kuten jo aiemmin mainitsinkin ystäväperhetoiminnastamme, jonka kautta on ollut ilo tutustua uusiin kulttuureihin.

Kuitenkin, takaisin ruokaan. Eli juuri tuossa ohjelmassa tehtiin endiivivuokaa. Hollantilainen keittiö ei ole kyllä tuttu, ei sitten yhtään, joten kiinnosti oitis tälläinen sikäläinen perinneruoka.

Endiivi on aika jännä kasvi muutenkin, ohjelman mukaan siitä syötiin alunperin vain juuret, mutta toisen maailmansodan aikoihin eräs viljelijä miehityksen aikana peitti endiivipeltonsa, jotta kasveja ei vietäisi. Näin pimeässä kasvi pääsi kasvamaan kunnolla, josta syntyi tämä paljon Hollannissa käytetty kasvi. Tiedä tästä tarinasta totuutta, mutta vuoka itsessään on kokeilemisen arvoinen! Itse tein sellainen “jämä” version, mutta jos haluat laadukkaampaa, niin laita kunnon kinkkua ja hyvää hollantilaista goudaa.

Tähän vuokaan siis voi käyttää keitetyt perunat, leikkeleet jääkaapista ja vaikka vanhat juustotkin.

 

Endiivi – kinkkuvuoka

 

4 kpl endiivejä

puolikas kattilallinen keitettyjä perunoita

kinkkua / leikkelettä n. 8 siivua ainakin

goudaa / muuta juustoa siivuina

(ilmakuivattua kinkkua, persiljasilppua)

voita paistamiseen

 

Irroita endiiveistä kannat ja huuhtele kasvit. Leikkaa keitetyt perunat siivuiksi. Lämmitä uuni +200 asteeseen.

Paista endiivejä pannulla voissa jonkun aikaa, n. 10 min keskilämmöllä.Mausta pippurilla ja kevyesti suolalla.

Kokoa vuokaan: levitä pohjalle endiivin paloja ja perunasiivuja. Lado päälle kinkkua, jonka päälle juustosiivuja. Lisää toinen kerros perunaa ja endiivejä, päälle kinkkua ja juustoa. Jatka vielä kolmas kerros jos tarpeen. Päällä tulee olla juustoa.

Paista vuokaa uunissa n. 20 min, kunnes endiivi pehmenee, vuoka saa väriä ja juusto sulaa myös väliin.

Nosta uunista ja leikkaa ilmakuivattua kinkkua päälle. Lisää koristeeksi persiljaa jos haluat.

 

 

Teemu

Avainsanat , , , ,
Kategoriat pataruoka

Toukokuun tempaus – hävikistä herkuksi!

toukokuu 5, 2012 //
0

Toukokuussa, eli parasta aikaa,  yli 30 blogia järjestää tempauksen, jossa pyritään minimoimaan kotitalouksien hävikkiä.

“Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskuksen (MTT) tuoreen tutkimuksen mukaan kotimaisen elintarvikeketjun ruokahävikki vuodessa on vajaat 400 miljoonaa kiloa. Eniten ruokaa menee hukkaan kotikeittiöissä: suomalaiset kotitaloudet haaskaavat ruokaa vuosittain lähes 130 miljoonaa kiloa. Jokainen meistä heittää syömäkelpoista ruokaa tarpeettomana hukkaan keskimäärin lähes 25 kiloa vuodessa, nelihenkisessä perheessä määrä on siten vuositasolla lähes sata kiloa.”

Lisää aiheesta: Facebook – ryhmä on linkin takana, kannattaa osallistua ja tykätä! Mukana on myös kilpailu mahtavine palkintoineen!

Koska olen töissä lihakaupassa, voisin nostaa esiin myös hieman kaupan näkökulmasta asiaa. Meillä ei hävikkiä juuri synny ollenkaan. Syynä tähän on kaupan alkuperäinen toiminta, joka on tukkukauppa. Kuluttajille on avattu kauppa tukun yhteyteen, joten kiertävyys on huimaavaa ja tavara ei jää nurkkiin tai päädy roskiin. Eli käytännössä kotitalouden konsteja on sielläkin, kun tavara ei tunnu liikkuvan, eli myyvän, niin se jalostetaan (esim. lohi kuutioidaan), pakastetaan ja myydään eteenpäin tukun kautta. Kaikki myyntikuntoinen siis menee eteenpäin, jolloin roskiin jäävät vain kalan nahka ja lihoista luut ja nahka. Tälläinen menettely on aivan loistava mahdollisuus kaupalle, verrattuna vaikka pelkkään kuluttajakauppaan. Jos tilataan tuotetta kauppaan ja se ei myy, niin alennuksien jälkeen jäävä päätyy roskiin. Se on kaupalle iso menetys, joka näkyy taasen hinnoissa – jostain se menetys on otettava takaisin, että voidaan pitää valikoimaa yllä.

Oikeastaan tuo kierrätys on ollut mukava huomata omassa kaupassa, koska olen itse perin juurin hyvän ruuan haaskaamista vastaan. Muutenkin, kun on ollut aikoja, jolloin talous TODELLA on ollut tiukilla, niin on oppinut kyllä hyödyntämään kaiken syötäväksi kelpaavan.

Jos aiheesta haluaisi vähän filosofisoida lisää, niin kyllähän tämä nykyinen kuluttajakauppa antaa kaikki edellytyksen hävikin syntyyn, totta kai. Kuluttajat vaativat tuoretta tavaraa ympäri vuoden suurinen valikoimineen, maailma lautasella on arkipäivää jne. Jos kaupassa ei olisi kuin kolme artikkelia myynnissä, olisi toki helppo ostaa ruokaa ja kauppa varaisi sen verran kun sitä menee kaupaksi. Näin yksinkertaista tämä toki ei voi eikä saa olla, itsekkin kuluttajana haluan että myynnissä on paljon kaikenlaista, vain siksi että haluan valinnanvaran itselleni. Itsekästä, mutta karu tosiasia kun seuraa kauppojen hyllyjen monimuotoisuutta.

Omassa taloudessani ei mene juuri mitään hukkaan. Tästä olen ylpeä, mutta toisaalta se tulee niin itsestään. Tiedän jääkaapin ja kuivakaappien sisällöt ulkoa, koska niitä täytän ja niistä teen ruuan. Teen usein ruokaa pariksi päiväksi kerralla, jolloin tulee hyödynnettyä jääkaapista kaikkea.

Tälläiseen kiertoon voi käyttää helppoa menetelmää: Tsekkaa kaappien sisältö, päätä mikä/mitkä raaka-aineet ovat menossa vanhaksi, jonka jälkeen päätä ruuan muoto (keitto, pata, uunivuoka), tämän jälkeen tarkista vaikka maustekastikkeet ym ja päätä minkä maan tyylistä haluat tehdä. Periaatteessa mietoon lisäkkeeseen, kuten riisiin, pastaan tai perunaan voi yhdistää mitä vain ja tehdä vaikka kiinalaista ruokaa (kanelitanko pois kaapista, vanhaa teetä, samoin makua appelsiinin kuoresta!) tai intilaista ruokaa helposti. Laaja maustekaappi ja esim. viinietikoiden, öljyjen ja säilyvien maustekastikkeiden pitäminen aina saatavilla on suotavaa.

Teen usein blogiin päätyviä ruokia osittain tähteistä, tai juuri tältä pohjalta kuten yllä esitin. Eräs hankalimmista aineista tuntuu olevan inkivääri, isoa inkivääriä ei millään meinaa jaksaa käyttää moneen ruokaan. Siksi tässä eräs loistava ohje, jonka jo aiemmin bloggasin. Saat myös menemään maustekaapista sen unohtuneen kanelitangon.

Koska haluan jatkossakin tukea paitsi kotimaisen tuotannon monipuolisuutta, mutta myös haluan tutustua ja käyttää hyviä herkkuja ulkomailta, niin siksi haastan kaikki mukaan MONIMUOTOISEN ja KAIKKIRUOKAISEN ruokakulttuurin puolesta. Eli, hyvin yksinkertaista. Mikäli haluat kotimaista ruokaa, niin tutustu ainakin yhteen uuteen kasvikseen, yhteen uuteen järvikalaan, mihin vain ennestään tuntemattomiin. tue monimuotoista kasvatusta, kalastusta ja hyödynnä lihaeläinten kaikki osat. Kalastuksessa menee jo hukkaan yksistään valtavasti hyvää kalaa, vain koska kuluttajat eivät halua niitä.

Jos taas pidät kaiken maailman ruuasta, niin avarru entisestään. Hyödynnä kauppojen valikoimia ja anna tavaroiden kiertää jos haluat valikoimaa. Osta vaikka joka kerta erilaista lihaa, kokeile sisäelimiä, testaa tehdä makkaraa. Se, että valtaosa ostaa aina samaa possun ulkofilettä, jauhelihaa ja tuoretta kurkkua, ja valtaisaa valikoimaa hävikin uhalla pidetään hyllymetreittäin vain valikoiman takia, ei hyödytä ketään. Eli jos käytetään ruuaksi se hävikkiin menevä, niin aloita se jo kaupasta.

 

Kasviksista ja vanhoista sämpylöistä pääsee eroon esim. yksinkertaisella uuniruualla. Eli:

Sämpyläpitsavuoka

 

Tomaattikastiketta

kasviksia jääkaapista

vanhoja sämpylöitä

mozzerellaa

parmesania (juustojen tilalla voi käyttää myös jääkaapin vanhoja muita juustoja, jotka ovat menneet kengänpohjiksi)

tuoreita yrttejä jos on jäänyt

 

-mikäli kasvikset ovat raakoja, niin raasta ne. Kypsät kasvikset pienennä hienoksi. Lisää kasvikset tomaattikastikkeeseen ja anna hautua kypsäksi, tai lämmitä kasvikset ja kastike kattilassa.

-leikkaa ison vuuan pohjalle sämpylän puolikkaita tiiviisti. Levitä päälle kastiketta, pari viipaletta mozzarellaa ja päälle parmesania. Jatka näin pari kerrosta.

-lisää päälle vielä sämpylät, levitä kastiketta ja lisää juustoja. Paista uunissa +200 asteessa n. 15 – 20 min, kunnes juusto on saanut väriä, vuoka on sisältä kuplinut ja juusto sulaa.

Päältä rapea vuoka ja sisältä pehmeän maukas!

 

Vanhoista leikkeleistä pääsee eroon helposti, tässä alkuperäinen ohje, jossa korvaa sardelli leikkelesilpulla. Oliiviöljy ja valkosipuli on lyömätön yhdistelmä.

Keitä vain pastaa, silppua sillä välin pari kynttä valkosipulia ja vanhaksi jäänyttä leikkelettä.

Valuta pasta, heitä kattilaan oliiviöljyä niin että pohja peittyy. Lisää valkosipulit ja leikkele, paista muutama minuutti. Lisää pasta, sekoita, lisää valkopippuria. Suolaa ei tarvita jos leikkele on suolaista. Sekoita, raasta päälle parmesania ja tarjoile!

Lisää joukkoon lisäksi persiljaa jos on.

 

Teemu

 

 

 

Avainsanat , ,
Kategoriat lämpimät leivät

Kampasimpukkaa ja rapua misolla

huhtikuu 28, 2012 //
0

Takana on nyt toinen viikko töitä lihakaupassa ja opittavaa riittää. Hauskaa kyllä, vaikka sitä luulee tietävänsä ja tuntevansa lihoja, niin eipäs se niin simppeliä suinkaan ole. Vaikka kaupan tiskissä tunnistaa kyllä esim. possun etuselän, niskan ja lavan, niin annas olla kun eteen tulee kokonainen etuneljännes niin onkin sormi suussa. Mistäs kohtaa se lapapala leikattiin ja mistä se etuselkä. Huh.

Vähitellen nuokin alkaa varmasti sujumaan, odotan kyllä innolla kun pääsen testaamaan kotona vaikka kokonaista naudan lapapalaa tai kylkeä! Niitäkin saa kyllä, kukaan vaan ei tunnu olevan kiinnostunut. Oudointa ehkä onkin tämän kotoisan ruokakulttuurimme köyhtyminen, parhaat (maukkaimmat) palat menee surutta jauhelihaksi. VÄÄRYYS!! Sisälläni itkee aina tuolloin innokas kulinaristi, kun näkee mitä maukkaimman palan päätyvän jauhelihamyllyyn. Ostakaa ihmiset kunnon lihaa!! :)

Naudan lapaa, kylkeä, niskaa…kaikkea saa kyllä kun vaan kysyy!! Nyt niitäkin osia ostavat ainoastaan etniset asiakkaamme, jotka ovat tottuneet laadukkaaseen ja hyvään lihaan. Ja possusta saa kyllä potkaa ja vaikka mitä herkkua, kysykää, kysykää ja kysykää! Ohjeita on kyllä olemassa, ainoastaan aikaa ei voi ostaa, mutta sitä kannattaa käyttää hyvään ruokaan.

Viikon ohjeeseen kuitenkin. Kampasimpukkaa ei ole tullut tehtyä itse asiassa koskaan aikaisemmin, mikä onkin aika hauska juttu. Erittäin maukkaita nimittäin ovat!

Innostuin testailemaan aiemmin ostamaani Miso-tahnaa ja päätin tehdä siitä kastikkeen simpukoille ja katkaravuille. Olihan hyvää taasen! :)

 

Kampasimpukoita ja jättikatkarapuja japanilaisittain

(alkupalana kahdelle)

 

4 kampasimpukkaa

4 jättikatkarapua

 

misokastike:

2 tl misotahnaa

1 tl riisiviinietikkaa

1 tl sokeria

1 tl soijakastiketta

 

Tarjoiluun:

1 rkl majoneesia

0,5 tl wasabia

(chiliä ja yrttiä)

 

Ohje on yksinkertainen, eli lisää kuumalle pannulle hieman rypsiöljyä ja paista simpukoita ja rapuja muutama minuutti molemmin puolin.

Sekoita kastikkeen ainekset ja lisää pannulle. Sekoita kastike simpukoiden ja rapujen kanssa. Muista poistaa pannu levyltä, etteivät ravut ja simpukat sitkisty!

Nosta lautaselle, lisää wasabimajoneesia lautaselle ja käytä sitä dippinä. Voit koristella simpukat aivan pieneksi silputulla chilillä ja yrtillä, kuten kuvasssa.

Voit myös rakennella sushiriisistä pienen pedin alle, kuten toisessa kuvassa näkyy.

 

 

 

 

Teemu

 

Avainsanat , , , ,
Kategoriat meren elävät

Rosvopaistia modernisti kotiuunissa

huhtikuu 21, 2012 //
0

Huh huh. Viime postaukseni jälkeen olen siis ollut viikon töissä lihakaupassa. Rankkaa hommaa, kuten olin ajatellutkin! Teen tarkemman päivityksen vielä liikkeestä myöhemmin, sekä tulen myös kirjoittelemaan lihakaupan arjesta enemmän, kuten mainitsinkin aiemmin. Sillä juttua riittää!

Blogeissa paljon kirjoitellaan liharuuista ja kaikkeen liha-alaan liittyvästä, joten tästäkin syystä luulen myös lihakaupan arjen kiinnostavan myös muita kuin itseäni. :) Kuten asiasta viimeiksi mainitsin, niin lihatiskit tosiaan hävisivät kaupoista jossain vaiheessa ja nyt ne tekevät taas paluuta. Outoa miksi niin kävi, mutta tervetullutta niiden takaisin tulo!

Muutaman huomion olen jo tehnyt tässä lyhyessä ajassa; ihmiset todella haluavat tietää miten mitäkin lihaa voisi valmistaa, eli palvelulle ja tiedolle on tilausta. Ilman asiantuntevaa palvelua menee homma helposti (näemmä) kauppahyllyjen paistovalmiisiin, ällö-marinoituihin, pakattuihin suikaleisiin. Mutta kun uskaltaa haastaa itsensä, ostaa jotain uutta lihaa/kalaa kauppiaalta ja kysyä valmistusvinkkejä, niin siinähän se!

Toinen opittu seikka liittyy veitsiin. Eli jos kokin veitsi on terävä, on lihamestarin puukko vielä himpun verran terävämpi, sekä itse asiassa pienempikin. Kotikeittiöstä totuttua “nirhaamis” – tekniikkaa ei käytetä lihakaupassa. Pihvi leikataan fileestä yhdellä viillolla, samoin kala vedetään nahattomaksi. Yksi pyyhkäisy ja se on siinä. Enkä kyllä tiennyt, että possun kokonaisen etuneljänneksen voi pyöräyttää pelkällä puukolla etuseläksi, lavaksi ja potkaksi niinkin nopeasti ilman sahaa tarvittaessa. Paljon opittavaa siis! Mutta itse ohjeeseen, kun alkaa ilmat lämmetä ja rosvopaisti-aika taas tulla. Herkkua voi tehdä myös ihan kotiuunissa jos ei ehdi kuoppia kaivelemaan.

Pääsiäisen loistavaa antia oli lammaspaisti, jota sovelsin Hesarin “Urbaani rosvopaisti” ohjeella. Ohjeessa käytettiin viulua, joka useimmin kuuluukin toki rosvopaistiin, mutta muutaman kilon paistilla ja lyhyemmällä paistoajalla onnistui paisti oikein loistavasti.

Rosvopaisti kotiuunissa

1 karitsan viulu / lampaan paisti (yli kilon paisti oltava, miel. kaksikin)

1 puntti minttua

1 pnt timjamia 

1 pnt lehtipersiljaa

1 sitruuna

4-6 kynttä valkosipulia

1-3 rkl hienoa merisuolaa (riippuu paistin koosta, 1 rkl/ kilo)

paistamiseen:

leivinpaperia

2 sanomalehden aukeamaa

foliota

paistinarua

Pese sitruuna ja irrota siitä kuorta muutama suikale. Puolita sitruuna mehun puristamista varten ja hienonna kuori.

Kuori valkosipulit. Voit joko hienontaa valkosipulit ja hieroa ne lihan pintaan, tai voit puolittaa kynnet pituussuunnassa, tehdä pistoja lihaan ja työntää valkosipulia niihin reikiin.(alla kuvassa näkyy valkosipulit juuri niin tehtynä)

Leikkaa kymmenkunta timjamin oksaa, puoli punttia minttua, sekä puoli punttia persiljaa silpuksi. Sekoita yrtit sitruunankuoren ja suolan kanssa. (+ valkosipulin jos hienonnat sen). SÄÄSTÄ loput yrtit tarjoiluun!

Hiero mausteita lihan pintaan. Jos käytät viulua, tee viulun keskiosaan viilto pituussuunnassa ja lisää mausteita sinne myös.

Nosta liha kylmään ja anna maustua muutama tunti.

Nosta paisti kylmästä, kääri se ensin leivinpaperiin, jonka jälkeen sanomalehteen. Sido paisti kunnolla paistinarulla ja kastele lehti vedellä märäksi. Lämmitä uuni 150 asteeseen.

Pyöräytä paisti vielä kaksinkertaiseen folioon ja nosta uunipellille.

Kypsennys on erilainen isolle viululle, mitä tollaiselle parin kilon paistille.

VIULU: Paista ensin 150 asteessa 2 tuntia, laske lämpö 100 asteeseen ja anna paistua vielä 6 tuntia.

PAISTI: Paista 150 asteessa tunti, laske lämpö 100 asteeseen ja anna paistua 3-4 tuntia.

Paistoa helpottaa paistimittari, nosta paisti pois uunista kun sisälämpö näyttää n. 65 astetta tai vähän alle. Näin liha on aavistuksen punertavaa sisältä, mutta kypsää ja mehukasta. Viulu kannattaa paistaa kypsemmäksi, luultavasti tuon ohjeajan puitteissa tulee sopivan kypsä. Anna lihan vetäytyä vielä puolisen tuntia ennen tarjoilua.

Lisäkkeenä tarjoa esim. perunaa, sekä kirpeää punasipulihilloketta. Kastikkeena voit tarjota vaihtelun vuoksi punaviinisiirappia, joka on helppo valmistaa. Pääsiäisen kunniaksi maustoin siirappia tähtianiksella ja kanelilla, jotta paisti saa lämpimän mausteisen vivahteen.

Punaviinisiirappi

3 dl punaviiniä  

n. 3 dl sokeria

3 kpl tähtianiksia

1 kanelitanko

Mittaa aineet kattilaan ja lämmitä kiehuvaksi. Anna keittyä kokoon keskilämmöllä, kunnes seos alkaa muuttaa siirappimaiseksi.

Poista kaneli ja anikset. Anna jäähtyä jonkin aikaa, seos paksuuntuu jäähtyessään vielä ja siirappi saa olla huoneenlämpöistä tarjoillessa.

Annosta varten leikkaa siivuja paistista, lisää päälle punaviinisiirappia ja leikkaa jäljelle jääneistä yrteistä silppua pinnalle.

Tarjoa esim. perunoiden, punasipulihillokkeen ja haluamasi kasvislisäkkeen kanssa.

Teemu

Avainsanat , , , ,
Kategoriat lammas, suomalainen

H-Lihapalvelut + THETKI = Työpaikka!

huhtikuu 13, 2012 //
10

Kun asiaa tarkemmin mietin, niin miksi ihmeessä en ole tajunnut tätä aikaisemmin. (Ps. Kirjoituksen lopussa on muuten mahtavien bbq-lohkoperunoiden ja chilimajoneesin ohje ;) )

Asiahan kuitenkin on niin, että olen aina rakastanut kunnon liharuokia. En pysty tätä kiistämään, sillä niin kauan kuin muistan, olen aina halunnut toisen pihvin. Pienenä istuin uunin edessä jouluna odottaen kinkun paistumista.

Vaikuttiko siihen lopulta 90-luku ja lama, mutta joka tapauksessa kun valmistuin ravintolakoulusta -98, ei lihakauppoja vanhassa kotikaupungissani Imatralla ollut yhtään. Toki oli vielä palvelutiskejä, joissa työskenteli oikea lihamestari. Tätä titteliä opin kunnioittamaan pienestä pitäen: sillä oli suuri arvo  perhepiirissä.  “Lihamestari laittoi nämä” – mitä ikinä se olikin, sillä oli iso arvolatauma taannoiselle kuluttajalle.

No, kaupoista hävisi vähitellen myös palvelutiskit ja tilalle astui tehotuotanto, johon kuului enenevissä määrin valmiiksi pakattu – ja maustettu liha. Tai kala (tai mitä se ikinä olikin ja on). Saatiin pihvin hintaa vähän alaspäin kun se tuotettiin Saksasta, pakastettiin matkalla, lyötiin litkut päälle, pakattiin, sulatettiin ja lyötiin hyllyihin. Ja kyllä on halpaa! (JA PAHAA)

Nyt vasta 2000- luvulla on mielestäni alkanut nousta taas kaipuu palveluun ja laatuun mitä tulee lihatuotteiden myyntiin ja kulutukseen. Liekö syynä maun esiintulo pelkän rasvattomuuden sijaan vai olisiko peräti koko ruokakulttuuri muutoksessa? Mene ja tiedä, tähän kuvioon ja aikaan astun nyt itsekin.

Aloitan nyt työskentelemään juuri tälläisessä lihakaupassa, jota jo pienenä arvostin parhaimmaksi jopa edelle karkkikauppaa (tai ehkä rinnalle). :D

Kyseessä on Jyväskylän Seppälänkankaalla toimiva H-lihapalvelut, joka aiemmin on toiminut lähinnä tukkuna, mutta nyt avannut kuluttajakaupaksi. Lisää kaupasta tietenkin myöhemmin! :) Kaupan sivuilla voi käydä tästä.

Blogini liittyy myös vahvasti tähän, sillä blogini toimi myös jonkinlaisena siltana tätä asiaa ratkaistaessa. Monet palaset vain tuntuivat sopivan hyvin kohdalleen. Harrastukseni kautta voin tuoda asiakkaille ideoita ja reseptiikkaa ja kauppa saa työntekijän. Hyvä idea! :) Pääsee hyödyntämään markkinoinnin opintoja yhdistettynä ravintolaopintoihin.

Vielä mitään täysin varmaa ei ole, mutta eräs ajatuksista olisi myös saada markkinoille tuo oma BBQ-kastikkeenikin. Sitä olen kehitellyt lisää kovasti, katsotaan saako sen suurempaan tuotantoon kuinka! Eli HYVIN mielenkiintoisia juttuja!

Blogin sisällöstä sen verran että hyvän ruuan parissa jatketaan. Enemmän varmaan tulee tietenkin liharuokia eteen, mutta malttaako sitä olla tekemättä sellaisia? Niinpä. Lisäksi tarkoitus olisi tuoda esiin lihakaupan arkea eli jatkossa tulee kuvia ja juttuja esim. joulukinkun käsittelystä ja kaikesta mahdollisesta.

Näin grillikauden alussa on jo hyvä tuoda esiin loistavia lisäkkeitä  ja olenkin huomannut että täältähän puuttuu suosikkini eli perunareseptit melkein kokonaan!

Tähän tulee muutos ajan myötä, mutta tässä nyt ensi hätään mitä parhaimmat ja maistuvimmat lohkoperunat! Mukana myös oman majoneesini ohje, jotta voit tehdä myös chilimajoneesia, joka taas sopii tähän kuin…en tiedä. Tehty taivaassa tätä sanontaa lainatakseni! :)

BBQ – lohkoperunat

1 kg perunoita

1 rkl oliiviöljyä (tai mitä tahansa kasviöljyä)

kuorrute:

1 rkl korppujauhoja

2 tl paprikajauhetta

1 tl chilijauhetta

1 tl korianterijauhetta

1 tl sipulijauhetta

1 tl sokeria

1 tl suolaa

(maun mukaan ripaus kuivayrttejä, mustapippuria, valkosipulijauhetta…)

Sekoita mausteseoksen aineet esim. pienessä kupissa sekaisin.  Lämmitä uuni +225 asteeseen.

Leikkaa perunat lohkoiksi (joko kuorittuina, tai pestyinä ja harjattuina kuorineen). Sekoita lohkot öljyn kanssa pussissa tai kulhossa.

Lisää mausteseos ja hiero kunnolla kaikki sekaisin.

Levitä perunat pellille leivinpaperin päälle.Varmista että perunat tulevat pellille väljästi, että ne paistuvat tasaisesti.

Paista perunoita n. 30 – 40 min riippuen koosta. Tarjoa vaikka grillipihvin kanssa ja tämän loistavan chilimajoneesin.

Chilimajoneesi

majoneesi:

1 keltuainen

1 tl dijon – hunajasinappia

0,5 tl sokeria

0,5 tl suolaa

1 tl sitruunamehua

ripaus valkopippuria

1 murskattu ja silputtu valkosipulinkynsi

n. 1 – 1,25 dl rypsiöljyä

lopuksi:

3 -4 rkl T-Barbeque kastiketta tai vastaavaa 

Erottele keltuainen valkuaisesta ja lisää se kulhoon. Lisää päälle sinappi, suola, sokeri ja pippuri. Sekoita sähkövatkaimella nopeasti sekaisin aineet.

Ala lisäämään öljyä OHUENA nauhana joukkoon, lisää sitä samalla vatkaten, kunnes seos alkaa muistuttaa paksua tahnaa. (kaupan valmismajoneesin koostumukseen kotikonstein ei yllä millään, joten majoneesi jää löysemmäksi mitä kaupan!)

Lisää sitruunamehua joukkoon, sekoita ja maista. Lisää tarvittaessa suolaa.

Sekoita joukkoon bbq-kastike, sekoita kunnolla ja anna majoneesin tekeytyä peitettynä muutamasta tunnista aina yön yli. Maistuu aivan uskomattoman hyvältä!!

Kiitoksia kaikille jo blogiani lukeneille, hienot palautteet ovat auttaneet jatkamaan ja innostamaan tätä harrastusta eteenpäin, joka nyt alkaa käymään (kirjaimellisesti) melkein jo työstä! :) :D

Teemu

Avainsanat , , , , , ,
Kategoriat amerikkalainen, BBQ, grilliruuan lisäkkeet, kasvisruuat

BBQ – Beef Jerky kotiuunissa

huhtikuu 6, 2012 //
5

Näin pääsiäisenä tulisi varmaan olla jokin pääsiäisaiheinen ruoka, mutta mites sellaisen laitat, kun vasta huomenna on tekemässä sellaista, enkä ala sunnuntaina kirjoittelemaan päivityksia. Jännittää melkein miten käy modernin rosvopaistini! Pitää ohje laittaa taatusti myöhemmin. (onnistumis-varaus pidetään! :)

Joten, nytpä voisin laittaa pitkäaikaisen haaveeni tänne, eli Beef Jerkyn. Tähän olen halunnut tutustua ja tehdä sitä jo monta vuotta, aina siitä lähtien kun ekaa kertaa maistoin sitä. Jerkyhän on tunnettua amerikan serkkujen herkkuja, vaikka ns. kuivalihaa toki tehdään ympäri maailmaa. Yleensä keväällä pistetään lihasiivut kun pyykit narulle konsanaan, tuuliselle paikalle ja annetaan killua kunnes on kuivaa.

No, kotiuunissa voi tehdä samantyyppisen prosessin matalassa lämmössä. Perinteinen jerky tehdään miedommassa lämmössä kuin uunin +50 astetta, mutta kyllä tätä voi jerkyksi kutsua, jos kerta on porkkanakaviaaria?!? Kuivaa mitä kuivaa.

Rakenteeltaan liha on tietty kuivaa ja jäykkää, sehän on selvä. Mutta silti hämmästyin miten nopeasti siivuni hävisivät tätä tehtyäni! On ne vaan maukkaita!

Löysin hyvät ohjeet Pastanjauhajien sivuilta, tein samalla metodilla mutta marinoin siivut. Lämpötilan asetin +50 asteeseen ja uunin jätin raolleen myös tulitikkurasialla. Tähän ei mitään varsinaista reseptiä tarvitse, vaan riittää kun hommaat köntin naudanpaistia. Sellanen kilo riittää, riippuu tietysti paljon meinasit tehdä. Kokeilin itse tehdä n. puolella kilolla, mutta eihän se mihinkään riitä.

 

BBQ – Beef Jerky kotiuunissa

 

Eli, ota sellanen kunnon pala naudanpaistia ja leikkaa siivuiksi poikkisyin. Tämä onnistuu parhaiten pakastin-kohmeisella lihalla.

 

 

Leikkaa siivut valmiiksi ja taputtele paperilla kuivaksi. Tässä kohtaa voit marinoida lihan, mutta ilmankin tulee kyllä makua. Suolaa voi laittaa valmiisiin siivuihin myös.

Oma BBQ-marinadini oli hyvin yksinkertainen, eli upotin lihat omaan (maailman parhaaseen) kastikkeeseeni ja annoin maustua joitain tunteja. Tässä kohtaa olisi voinut lisätä vähän soijaa joukkoon ja aavistuksen chiliä lisää ja ehkä siirappia vielä rkl. Hmm..hyviä ne oli muutenkin. Täytyy vielä testata tuota myöhemmin!

Huom! Suolan lisäämistä suoraan siivuille en suosittele, koska suolan määrä voi nousta liialliseksi lihojen kuivuessa.

 

Nosta lihasiivut pois marinadista ja taputtele hyvin kuivaksi. Ota uuniritilä, nosta lihasiivu aina ritilän välistä ja laita roikkumaan esim. cocktail-tikulla. Helppoa. :)

 

 

Aseta ritilä uuniin, lämpö +50 asteeseen ja jätä luukku raolleen tulitikkurasialla.

Anna lihojen kuivua n. 12-15 tuntia. Kokeile kuivuuttaa ja makua esim. jo 10 tunnin kohdalla. Leikkaa pala vaikka saksilla ja kokeile onko liha kuivaa. Tarkkaa aikaa tähän on mahdoton sanoa, itse annoin niiden olla n. 12 tuntia.

 

Tälläiset siivut ovat mainiota retkievästä, minkään ruuan lisäksi tai alkuruuaksi tuskin kelpaa johtuen tosta “pureskeltavuudestaan”. :)

Leffaeväänä kotisohvalla maistuu kyllä!

 

 

 

Maistuvaa pääsiäistä kaikille blogini lukijoille, ensi viikolla voikin olla isoja uutisia!! :D – niistä lisää tietty ensi viikolla!!

 

Teemu

Avainsanat , , , ,
Kategoriat amerikkalainen, BBQ, naudanliha

Simppelin maukasta intialaista

maaliskuu 29, 2012 //
2

Joskus uusiin ruokiin vaan törmää sattumalta. Tai pikemminkin, jokin ruoka voi yllättää kun vähiten sitä odotat. :)

Olemme vaimoni kanssa olleet nyt pari vuotta mukana paikallisen ammattikorkeakoulun, eli JAMK:in ystäväperheenä. Toiminnan tarkoitus on siis olla ystäväperhe ulkomaalaiselle vaihto-oppilaalle. Tämä ei siis tarkoita kenenkään majoittamista tms., vaan opiskelijan opintojen, omien töiden ja muiden puitteissa tavataan ja tutustutaan suomalaisiin ja suomalaisten elämään.

Tästä voi lukea lisää JAMK:in sivuilta alla olevasta linkistä, kaikille vaihto-oppilaille ei riitä ystäväperheitä, joten jos yhtään kiinnostaa, niin kannattaa ilmoittautua! Se ei juuri vie aikaa tai mitään pakollista ei tarvitse järjestää, riittää kun vaikka kutsut tämän nuoren kotiinne käymään. Jo sekin on iso elämys vieraassa maassa olevalle, päästä näkemään kuinka tavallinen suomalainen arki sujuu ja minkälainen koti heille on. Kannattaa myös tutustua jos paikallisessa yliopistossa on vastaavanlaista toimintaa, suosittelemme lämpimästi!

Tässä linkki josta voi saada lisätietoja: JAMK ystäväperhetoiminta

 

Omat kokemuksemme ovat olleet aivan mahtavia. Vieraaseen maahan lähtevä ihminen joutuu väkisinkin olemaan aika sosiaalinen ja utelias, joten juttua on aina riittänyt ja ihmeteltävää siinä sivussa.

Alkuun mietimme paljon, mitä voisimme tarjota heille, kun emme harrasta esim. ulkoliikuntaa ja muutenkin olemme enemmän city-tyyppejä. No, ainahan on ruoka – samassa pöydässä kun syödään, niin ihmisistä ja koko kulttuurista herää paljon eloon!

Olemme tarjonneet aika paljon laidasta laitaan kaikenlaisia perinteisiä ruokia, sekä tietenkin hieman juhlavampia. Savulohimajoneesia saaristolaisleivällä, kananmunat majoneesilla, sipulilla ja mädillä, sekä katkarapusalaatti ja monet muut ovat olleet menestyksiä. Samoin puolukkahillo. Uskomatonta, puolukan happamuus yhdistettynä sokeriin on varsinkin aasialaisten mieleen TODELLA paljon. Olen tehnyt yllä mainittujen lisäksi muutamaa muuta hilloa, saaristolaistaleipää, sienisalaattia, torvisienihilloketta, poronkäristystä, lindströmin pihvejä, mustikkapiirakkaa, mämmipanna cottaa, ja vaikka mitä, mutta puolukkahillo on suurin hitti. Ja onhan se toki hyvää!

Yleensä parin kerran tapaamisen jälkeen olemme viettäneet joitain isompia juhlia, jossa on ollut omia ystäviämme sekä vaihto-oppilaita muitakin. Hauskoja juttuja on riittänyt aina siitä, miksi suomalaiset kävelevät niin uskomattoman nopeasti, tai miksi kaikissa yleisissä vessoissa on suihkut vessakopissa. Hmm…

Eräs lämpimimmistä ja uskomattomimmista ihmisistä on ollut intialainen Sarawanan. Keskustelemme edelleen aika usein netissä, aivan mieletön kaveri! :) Hänen inspiroimana laitan tämän ohjeen alle, aivan loistava tyyppi, ystävä ja ihminen! Hänellä iski kova kipinä suomeen, joten tiedä vaikka joku päivä pitäisimme yhdessä blogia!! :D

Emme ikinä tietenkään pyydä keltään mitään “vastalahjana”, mutta siitä huolimatta olemme saaneet mm. kiinalaista super-hyvää teetä, sekä tajuttoman maukasta vietnamilaista kahvia. Varmaan paras oli kuitenkin vanha kunnon Sarawanan, joka ilmoitti tulevansa tekemään meille kunnon intialaisen illallisen! :)

Käsi sydämelle: Voitko OIKEASTI kieltäytyä sellaisesta!?! Niinpä – emme mekään.

Niinpä saimme taannoin oikein jumalattoman maukkaan aterian monine osineen. Mukana oli alla olevaa mustapippuri-kanaa, josta yllätyin kuinka tavallaan “epä-intialainen” se onkaan. Siinähän ei ole tuttua currya, eli siis mauste-tomaattikastiketta, ei korianteria edes, eikä kookosmaitoa.

Currylehtiä löytyy aasialaiskaupoista, tai hyvin varustetuista marketeista. Se taitaakin olla ainut “eksoottinen” aines tässä. Muuten ruoka on helppo, kanat marinoidaan jumalattomalla määrällä pippuria, paistetaan sipulin ja mausteiden kanssa ja chiliä tietenkin reilusti – we’re cooking indian now my friend”, sanoi innokas kokkimme kun savua ja chiliä tuli keittiöstä reilusti. Mustapippurin kohdalla saimme armahduksen, sitä hän laittoi “vain” neljä ruokalusikkaa kolmeen koipeen, itselleen olisi kuulemma mennyt kuusi. Huh. :)

Tässä ohje jotakuinkin alkuperäisenä, alunperin Sarawanan nappasi ohjeen intialaiselta ruokasivulta netistä. Broilerin koipiin lainasin hieman Jamien paistovinkkiä, eli paistoin koivet miedolla lämmöllä mutta painon alla, joten liha muuttuu rapeaksi pinnalta ja saa väriä mukavasti. Voit paistaa koivet tavalliseen tyyliinkin, eli hauduttaa vaikka uunissa kypsiksi ja lopussa heittää sipuleiden ja mausteiden kanssa pannulle.

 

Intialaista mustapippuri-kanaa

 

3-4 broilerin koipireittä

4 -5 rkl murskattuja mustapippureita (tai rouhetta pussista)

2 tl kurkumaa

suolaa

pari tilkkaa vettä

 

Ruokaan:

3 – 4 sipulia

1 tl mustapippuria

8 – 10 vihreää chiliä

3 -5 cm pala inkivääriä

4 – 5 curryn lehteä

kasviöljyä paistimiseen (vajaa 0,5 dl)

 

Leikka koivista nuijat ja reisipalat erikseen. Sekoita keskenään mustapippuri, kurkuma, suolaa n. tl ja pari tilkkaa vettä. Lisää kananpalat ja sekoita. Anna maustua n. puolisen tuntia.

Nosta palat marinadista, älä kuitenkaan pyyhi paloja. Lämmitä isoa paistinpannua keskilämmöllä ja lisää kananpalat kun pannu on lämmennyt.

Aseta päälle iso kattilankansi ja siihen vaikka toinen kansi, tai jokin muu paino. Painon ansiosta palat saavat hyvin väriä pannulla ilman suurta lämpöä (ja räiskyntää, koska marinadissa oli vettä), sekä palat eivät ui liemessä kuten uunissa hauduttaessa.

Lopputulos on mukavan rapea:

 



Paista paloja n. 45 min – tunti toiselta puolelta, käännä palat ja paista 30 – 45 min. Älä pidä liikaa lämpöä pannulla!

Odotellessa kuori ja silppua inkivääri, paloittele sipulit viipaleiksi, halkaise chilit ja leikkaa ne paloiksi.

Kun kanat ovat valmiina, niin lämmitä toisella pannulla öljyä muutama rkl, lisää mustapippuria tl, paista muutama sekuntti. Lisää chilit, currynlehdet, inkivääri ja paista muutama minuutti. Laske lämpöä ja lisää sipulit. Paista kunnes sipulit pehmenevät ja saavat väriä.

Lisää pannulle pari rkl öljyä lisää, nosta joukkoon kanat. Sekoita keskenään.

Tarjoile ruoka riisin kera, tai vaikka naan-leivän. Annoksesta ei valittevasti tullut kovin edustuskelpoisen näköistä, mutta eipä kyseessä niin hienosteluruoka olekkaan. Pääasia että on maukas, ja aineita ei tällä kertaa ollut valtavasti! Muutenkin, hyvin erilainen mitä on tottunut intialaisiin ruokiin. Kannattaa siis kokeilla!

 

Teemu



Avainsanat , , , ,
Kategoriat kana ja broileri

Korealainen inkivääri – kanelitee

maaliskuu 23, 2012 //
2

Iltateetä juodessa juolahti mieleen tässä eräänä iltana, että enpäs olekkaan muistanut mainita tästä erittäin maukkaasta teestä vielä!

Löysin joskus amerikkalaiselta sivustolta ohjeen korealaiseen teehen, johon tulee kahta vanhaa suosikkiani, eli kanelia ja inkivääriä. Juoma nautitaan kylmänä ja siinä on mukava pieni potku inkiväärin takia. Lämmittää vielä mukavasti ennen varsinaista kevättä! :)

Eli, valmista iso satsi kerralla:

Korealainen inkivääri – kanelitee

2 L vettä

1,5 tankoa kanelia (jauhe tuskin käy tähän!)

n. 3 cm pala inkivääriä

0,5 dl fariinisokeria

Kuori ja siivuta karkeasti inkivääri (isot palat on helpompi siivilöidä).

Lämmitä vesi kattilassa kiehuvaksi, lisää kaneli ja inkivääri. Keitä 30 min.

Nosta pois levyltä, lisää sokeri ja sekoita kunnes sokeri sulaa joukkoon.

Jäähdytä juoma viileäksi ja tarjoile.

Ensi viikolla enemmän tarinaa, viimeisin pitsapostaukseni vei voimat tyystin keittiön puolella, sekä aikamoista rumbaa, tai sambaa muutenkin ollut koko viikko! :)

Hyvää viikonloppua!

Teemu

Avainsanat , , ,
Kategoriat Uncategorized
Vanhemmat artikkelit
Seuraa

Get every new post delivered to your Inbox.

Liity 158 muun seuraajan joukkoon